Taivassalo valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2000 pääaineenaan pohjoismainen kirjallisuus.[2] Lisäksi hän on opiskellut draaman kirjoittamista Teatterikorkeakoulussa ja näyttämötaidetta Göteborgin yliopistossa.[1] Hän on työskennellyt Yleisradiossa, kirjoittanut teatterille ja toiminut tuntiopettajana Helsingin yliopistossa.[2]
Taivassalo oli vuonna 1997 perustamassa Skunkteateria,[1] jolle hän on kirjoittanut näytelmiä. Hän on kertonut juurtensa olevan ”absurdistisessa ja surrealistisessa taide- ja elämännäkemyksessä”.[3]
Taivassalon esikoisteos, novellikokoelma Kärlek, kärlek – hurra, hurra ilmestyi vuonna 2005. Vuonna 2008 hän sai Runeberg-palkinnon teoksestaan Fem knivar hade Andrej Krapl (suom. Viisi veistä Andrej Kraplilla). Palkintoraati kuvaili romaania "realismille ja psykologisen uskottavuuden vaatimuksille iloiset hyvästit huiskuttavaksi nuoren naisen odysseiaksi". Sen mukaan "teos tuo kirjallisuuteemme tuulahduksen myyttisestä valojen ja varjojen valtakunnasta" ja "todellisuus näyttäytyy romaanissa samaan aikaan sekä absurdina että kohtalokkaana".[3]
Vuonna 2017 Taivassalo sai ruotsalaiselta Längmanska kulturfonden -säätiöltä suomenruotsalaiselle kirjailijalle myönnettävän palkinnon. Palkinnon perusteluissa Taivassaloa kiiteltiin omaperäiseksi ja monipuoliseksi kirjailijaksi, joka koettelee kirjoissaan jatkuvasti kertomuksen rajoja niin muodon, sisällön kuin tunnelmankin suhteen.[4]
Elokuussa 2020 Taivassalo valittiin suomenruotsalaisen kirjailijayhdistyksen (Finlands svenska författareförening) puheenjohtajaksi.[5]
Lopussa minun pitäisi kuolla: rajaproosaa. (I slutet borde jag dö, 2020) Suomentanut Raija Rintamäki. Helsinki: Teos & Förlaget, 2020. ISBN 978-952-363-072-7
Mennyt palaa. (Det förflutna återvänder, 2023) Suomentanut Raija Rintamäki. Helsinki: Otava, 2023. ISBN 978-951-1-42199-3