Snow’n 1950- ja 1960-lukujen Billboard-ykköshittejä olivat ”I’m Moving On” (1950), ”The Golden Rocket” (1950), ”I Don’t Hurt Anymore” (1953), ”Let Me Go, Lover!” (1954) ja ”I’ve Been Everywhere” (1962). 1960-luvun loppupuolella hänen uransa kääntyi selvään laskuun. Hän ei kyennyt muuttamaan tyyliään ajan suositun uuden, raskaasti orkestoidun country-popin suuntaan. Snow sai vielä yhden listaykkösen vuonna 1974, ”Hello Love”. Se ei kuitenkaan nostanut häntä takaisin suosion huipulle, vaan se jäi hänen viimeiseksi isoksi hitikseen.[2]
Snow valittiin Nashville Songwriters International Hall of Fameen vuonna 1978 ja Country Music Hall of Fameen vuonna 1979. Vuonna 1994 julkaistiin Snow’n omaelämäkerta The Hank Snow Story.[2]
Lähteet
↑Hank Snow Country Music Hall of Fame. Viitattu 16.12.2008. (englanniksi)