Bar-Lev Bar-valmistui Mikveh Israelin maatalouskoulusta vuonna 1942 ja liittyi samana vuonna Palmahiin.[1] Palestiinassa hän osallistui juutalaisten aluetta hallinneiden brittien vastaiseen toimintaan. Vuonna 1946 hän oli mukana esimerkiksi räjäyttämässä Allenbyn siltaa lähellä Jerikoa. Israelin itsenäisyyssodan sytyttyä vuonna 1948 Bar-Lev komensi ensin Negevin prikaatin 8. pataljoonaa, sittemmin mekanisoitua pataljoonaa ja lopulta hän toimi prikaatin operaatioupseerina.[2]
Sodan jälkeen Bar-Lev opiskeli sotilaskoulussa Isossa-Britanniassa ja valmistuttaan hänestä tuli yleisesikunnan koulutustoiminnan johtaja. Suezin kriisin aikana vuonna 1956 hän komensi Siinain niemimaalla toiminutta panssariprikaatia. Vuosien 1958–1961 Bar-Lev toimi Israelin panssarijoukkojen komentajana. Vuoden 1961 jälkeen hän vietti jonkin aikaa Yhdysvalloissa opiskellen taloustiedettä Columbian yliopistossa. Palatessaan Israeliin Bar-Lev toimi vuosina 1964–1966 taas yleisesikunnassa operaatiotoiminnan johtajana, minkä jälkeen hän opiskeli vuorostaan RanskanPariisissa valtiotiedettä.[2]
Bar-Lev kutsuttiin takaisin Israeliin kuuden päivän sodan kynnyksellä vuonna 1967. Sodan jälkeen hän toimi esikuntapäällikkönä vuodesta 1968 vuoteen 1972. Bar-Levin toimiessa esikuntapäällikkönä Suezin kanavan varrelle rakennettiin puolustuslinja, joka sai hänen mukaansa nimen Bar-Lev-linja.[2] Bar-Lev erosi asevoimien palveluksesta vuonna 1972.[1] Bar-Lev-linja romahti jom kippur -sodan sytyttyä vuonna 1973 ja hyökkäyksen myötä Bar-Lev kutsuttiin takaisin palvelukseen.[2]
Pääministeri Golda Meir teki Bar-Levistä 8. knessetin kauppa- ja teollisuusministerin maaliskuussa 1974. Hän jatkoi tehtävässään Yitzhak Rabinin hallituksessa.[2] Vuosien 1978-1984 välillä Bar-Lev toimi Työväenpuolueen pääsihteerinä.[1] Kansallisen yhtenäisyyden hallituksen aikana vuonna 1984 hänestä tuli poliisiministeri ja hän toimi virassaan vuoteen 90 saakka. Vuonna 1992 hänestä tuli Israelin lähettiläs Venäjälle ja hän toimi virassaan aina kuolemaansa saakka[2] 7. toukokuuta 1994.[1]
↑ abcdefgFred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 03 Ba-Blo, s. 162-163. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2(englanniksi)
