Kirjailijan- ja tutkijanuransa ohella Ågren työskenteli tehtaassa, Helsingin yliopiston kirjastossa, toimittajana Ny Tid -lehdessä, opettajana kansanopistossa Kalixissa Ruotsissa sekä elokuvaohjaajana 1965–1975, jolloin valmistui muun muassa television draamasarja Amirika.[3]
Ågrenin ensimmäinen runokokoelma Kraft och tanke ilmestyi 1955. Läpimurtokokoelmia 1970-luvulla olivat Var inte rädd ja Molnsommar. Runoilijanura huipentui Jär-trilogiaan: Jär (murteellisesti 'här', 1988), Städren (= 'Städerna', 1990) ja Hid (= 'Hit', 1992). Trilogian ensimmäisestä osasta hän sai Finlandia-palkinnon 1988. Lisäksi hänen teoksensa Dikter utan land (2015) oli ehdolla YleisradionTanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2016.[4]
Ågrenille ovat olleet tärkeitä aiheita historia ja suomenruotsalainen identiteetti. Perimmiltään hänen runoutensa koettaa ymmärtää inhimillisen olemassaolon epävarmuutta ja tilapäisyyttä.[5]
Ågrenin veljiä olivat kirjailijat Erik Ågren ja Leo Ågren. Sisar Inga Ågren (1932–1965) julkaisi runokokoelman Livet som är och förblir (1963). Gösta Ågren toimitti vuonna 1981 Inga Ågrenin runoista teoksen Liv: Samlade dikter, johon sisältyy myös elämäkerta.
↑Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto, s. 882. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X Gösta Ågren är död. Hufvudstadsbladet, 25.6.2020, s. 22. Artikkelin verkkoversio.
↑Svenska Akademien belönar Korsström, Tandefelt, Ågren. Hufvudstadsbladet, 24.12.2019, s. 29.
Kirjallisuutta
Niemi, Juhani: ”Ågren, Gösta (1936–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 834–836. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2Teoksen verkkoversio.