Gustaf "Gösta" Magnus von Stedingk (28. kesäkuuta 1897 Hammarskog – 22. elokuuta 1987 Tukholma) oli ruotsalainen upseeri ja kuului ruotsalaiseen vapaaherralliseen aatelissukuun.^[1]

Gösta von Stedingk oli Måns von Stedingkin ja suomenruotsalaisen Adelaide von Rettigin poika. Hänen veljensä oli pankinjohtaja Eugene von Stedingk, joka toimi aktiivina tukijana ruotsalaisen vapaaehtoisjoukko-osaston Svenska Frivilligkårenin luomisessa Talvisotaan vuoden 1939 lopulla. Gösta von Stedingk oli naimisissa Maud Murrayn (1899−1959) kanssa, jonka veli Malcolm Murray oli myös Ruotsin armeijan upseeri.

Gösta von Stedingk suoritti ylioppilastutkinnon Uppsalassa vuonna 1915. Sen jälkeen hän siirtyi armeijan palvelukseen ja valmistui vänrikiksi vuonna 1917 palveluspaikkanaan Svean Henkikaarti. Hän osallistui keväällä 1918 Suomen sisällissotaan Ruotsalaisessa prikaatissa komppanian- ja pataljoonapäällikkönä. Hän haavoittui Tampereen taistelussa huhtikuussa. Palattuaan kotimaahansa hän jatkoi palvelustaan Svean Henkikaartissa luutnantiksi ylennettynä 1921. Hän kävi Sotakorkeakoulun 1924−1926, jonka jälkeen hän toimi sotilasasiamiehen adjutanttina Berliinissä ja Moskovassa vuosina 1926−1928. Palattuaan Ruotsiin hän palveli pääesikunnassa vuosina 1928−1929 ja 1932−1933. Hänet oli ylennetty kapteeniksi 1932. Hän palasi uudelleen Moskovaan vuosiksi 1933−1936, nyt Ruotsin Moskovan lähetystön sotilasasiamieheksi. Vuonna 1927 hän siirtyi kotimaahan palattuaan Svean Henkikaartin rykmenttiesikunnan päälliköksi ja 1939 Svean Henkikaartiin majuriksi ylennettynä. Vuonna 1940 hän palveli Ruotsin armeijaesikunnassa ennen siirtymistään syksyllä 1940 Ruotsin Helsingin lähetystön sotilasasiamieheksi.

Gösta von Stedingkille ajankohta Suomessa toimimiseen tarjosi hyvät mahdollisuudet saada ajankohtainen ja sisäpiiriläisen kuva käynnissä olevasta kehityksestä Toisessa maailmansodassa ja tapahtumista Pohjois-Euroopassa. Hänelle äidin suomenruotsalainen sukutausta tarjosi suvun kautta syntyneitä valmiita yhteyksiä ajankohdan keskeisiin suomalaisiin upseereihin. Aktiivisen sukulaisiin muodostuneen yhteydenpidon myötä hän puhui myös suomea.^[2] Erityisesti kevät 1941 ja silloin tapahtunut Saksan ja Suomen lähentyminen kävi yhä näkyvämmäksi. Ruotsalaisille kävi selväksi myös tämä kehitys. Gösta von Stedingk informoi keväästä 1941 lähtien Ruotsin hallitusta ja sotilasjohtoa toistuvasti, että Suomi on liukumassa Saksan vanaveteen.^[3]

Syksyllä 1942 von Stedingk palasi Ruotsiin Älvsborgin rykmentin komentajaksi everstiluutnantiksi ylennettynä ja edelleen 1945 everstiksi ylennettynä Svean Henkikaartin apulaiskomentajaksi. Vuosina 1950−1957 hän toimi Tukholman varuskunnan komendanttina ja Tukholman puolustusalueen komentajana.^[4]

von Stedingk tutustui työssään Moskovassa venäjänkieliseen sotilaskirjallisuuteen, jota hän käänsi ruotsiksi.^[4]

Gösta von Stedingk sai Vasa-ritarikunnan ritariksi vuonna 1937 ja Miekkaritarikunnan ritariksi vuonna 1938, josta hän sai toisen luokan kunniamerkin 1949 ja ensimmäisen luokan komentajamerkin vuonna 1952.^[1]