Erik Gustaf Jakob (Gösta) Schybergson (29. huhtikuuta 1893 Helsinki – 2. helmikuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen lääketieteenkandidaatti.

Hänen vanhempansa olivat Magnus Gottfrid Schybergson ja Johanna Tikkanen. Vuonna 1911 hän pääsi ylioppilaaksi Nya svenska läroverketissä Helsingissä, ja kirjoittautui Uusmaalaiseen osakuntaan (Nylands Nation) Helsingin yliopistoon. Vuonna 1915 hän suoritti lääketieteenkandidaatin tutkinnon, ja oli jo keväällä amanuenssina Helsingin yliopiston anatomisella laitoksella. Hän oli myös Akademiska sångföreningenin puheenjohtaja vuosina 1912–1915. Vuonna 1917 hän liittyi suojeluskuntaan, mutta erosi jo lokakuussa. Tämän jälkeen hän siirtyi Punaisen ristin kansainväliseen liittoon. 30. tammikuuta 1918 hänestä tuli alilääkäri Humaliston sairaalassa. Mutta 2. helmikuuta hyökkäsi 50-miehinen joukko punakaartilaisia sairaalaan. Kuulustelun jälkeen tehtiin kotitarkastus. Niin sanottuna "lahtarina" hänet vietiin uudelleen tutkittavaksi mutta surmattiin matkalla Töölönlahden kohdalla. Teloitukseen syylliseksi osoitettiin kuitenkin sodan aikana riehunut rosvojoukko, ja punakaartin johto tuomitsi surman.^[1] Jean Sibelius sävelsi vielä samana vuonna Schybergsonin runoihin kaksi kuoroteosta.^[1]

Schybergsonin hauta sijaitsee Helsingin vanhalla hautausmaalla.

• Henrik Johannes Boström, Sankarien muisto. Helsinki 1927