Gustaf Ludvig Arckenholtz (10. tammikuuta 1801 Kärkölä – 26. joulukuuta 1867 Hattula) oli suomalainen lahjoittaja ja tuomari.[1][2]
Arckenholtz tuli ylioppilaaksi Turussa 1818, suoritti tuomarin tutkinnon 1821, ja samana vuonna hänestä tuli Turun hovioikeuden auskultantti. Hänet nimitettiin 1846 Sääksmäen tuomiokunnan tuomariksi, ja hän sai 1856 hovioikeudenneuvoksen arvonimen.[1] Varatuomari hänestä tuli 1827, ja hän sai kihlakunnantuomarin arvonimen 1837.[2]
Arckenholtz lahjoitti 1864 ja 1866 testamentilla apurahoiksi köyhille teologian ylioppilaille 20 000. Apuraha on nimetty Arckenholtzin stipendiksi.[1] Arckenholtz oli huolissaan pappien vähyydestä, mikä esti uskonnon opetusta ja harjoitusta. Hän jätti yliopiston ratkaistavaksi apurahan summan ja jaettavien apurahojen määrän.[3] Vuonna 1917 stipendin suuruus oli 130 markkaa.[4]
Arckenholtz oli naimaton. Hän kuoli reessä matkalla kotiin Nikkilän kartanoon Hattulan pitäjässä.[3]
Lähteet
- ↑ a b c Arckenholtz, Kustaa Ludvig: Tietosanakirja, osa 1, palsta 524. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909.
- ↑ a b Arckenholtz, Gustaf Ludvig Akatemiasampo. Viitattu 16.11.2022.
- ↑ a b Arckenholtz, Kustaa Ludvig (s. 22 G. W. Eklund 1879–1883) Biografinen nimikirja. Arkistoitu Viitattu 16.11.2022.
- ↑ Tieteellisiä apurahoja ja stipendejä (Ohjelma lukuvuodelle 1917–1918) Histdoc. Suomen Aleksanterin-yliopisto.
Aiheesta muualla
