Laaksosen vanhemmat olivat maanviljelijä Gustaf Viktor Laaksonon ja Amanda Akander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1945 Rauha Aleksandra Johanssonin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja Haminan taistelukoulun vuonna 1918.[2][3]
Jääkäriaika
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania
Tämä Paraisilta kotoisin oleva merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 21. syyskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[2][3]
Suomen sisällissota
Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Suomen sisällissotaan 4. jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
Suomen sisällissodan jälkeen hän toimi joukkueenjohtajana edellä mainitusta joukko-osastosta muodostetun Jääkäripataljoona n:o 4:än 4. komppaniassa, jonka nimi muuttui ensin Jääkiiripataljoona n:o 2:ksi, sitten Pohjolan jääkäripataljoonaksi ja vihdoin Kajaanin sissipataljoonaksi. Armeijasta hän erosi 24. heinäkuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen. Hän toimi Ylöjärven suojeluskunnan paikallispäällikkönä 10. maaliskuuta 1921 saakka, Jonka jälkeen hän siirtyi Länsi-Teiskon suojeluskunnan harjoituspäälliköksi. Suojeluskunnasta hän erosi 1. kesäkuuta 1921. Gustaf Laaksonen lähti suojeluskunnasta erottuaan merille ja palasi sieltä Paraisille kalkkivuori oy:n palvelukseen 1. syyskuuta 1926.[2][3]
.svg){kind=small}
