Strängin poliittinen ura alkoi maalaistyöläisten liiton puheenjohtajana 1938–1951. Valtiopäivien ensimmäisen kamarin jäseneksi hän nousi 1945, ja samana vuonna hänet nimitettiin salkuttomaksi ministeriksiPer Albin Hanssonin hallitukseen, mistä hänen katkeamaton ministeriuransa alkoi. Vuosina 1947–1948 hän oli kansanhuoltoministerinä, 1948–1951 maatalousministerinä, 1951–1955 sosiaaliministerinä ja sitten valtiovarainministerinä aina vuoteen 1976 saakka.[1]
Sträng antoi lastenkirjailija Astrid Lindgrenin myötävaikutuksella kasvot Ruotsin ennätyskireälle verotukselle 1970-luvulla. Hyvätuloinen Lindgren huomasi marginaaliveroasteensa nousseen absurdiin 102 prosenttiin: jokaisesta ansaitsemastaan kruunusta hänen oli maksettava kruunun ja kahden äyrin verran veroa. Lindgren kirjoitti aiheesta Strängiä satirisoivan lastensadun Pomperipossa i Monismanien, joka osaltaan suisti Olof Palmen johtamat sosiaalidemokraatit vuoden 1976 valtiopäivävaaleissa oppositioon ensi kerran 40 vuoteen.
Viime vuosinaan Sträng toimi Ruotsin keskuspankin hallituksessa ja sosiaalidemokraattien harmaana eminenssinä. Vähän ennen kuolemaansa 1992 hän sai yhdessä Mona Sahlinin kanssa valmiiksi sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen historiikkikirjan.
Lähteet
↑Möller, Knud: ”Sträng, Gunnar Georg Emanuel (1906)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 181. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.