Guisen herttuan murha (ransk. L’Assassinat du duc de Guise) on vuonna 1908 valmistunut ranskalainen mykkäelokuva. André Calmettesin ja Charles Le Bargyn ohjaama historiallisesti merkittävä teos oli yksi ensimmäisistä ”taidefilmeistä”, joiden tarkoituksena oli lisätä elokuvan arvostusta taidemuotona.
Juoni
Ranskan kuningas Henrik III on päättänyt hankkiutua eroon kilpailijastaan Guisen herttuasta Henristä. Henrik kutsuu herttuan linnaansa. Tämä saapuu sinne itsevarmana, vaikka häntä on etukäteen varoitettu. Kuninkaan miehet surmaavat herttuan murhan suunnittelijan lymytessä verhojen takana. Lopuksi herttuan ruumis hävitetään polttamalla.
Näyttelijät
Tuotanto
Elokuvahistoriallisesti merkittävä Guisen herttuan murha oli Le Film d’Art -yhtiön ensimmäinen tuotanto. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen ”taidefilmi”, sillä Pathé Frèresin tytäryhtiön SCAGL:n Arlesitar oli julkaistu jo aikaisemmin. Samaa aihetta oli käsitelty Lumièren veljesten ja Pathén elokuvissa.[2]
Tunnettujen teatterimiesten tekemän elokuvan ansioita olivat selkeä juonirakenne ja hienostunut lavastus. Sen esiintyjät olivat oikeita näyttelijöitä ja näyttämöllepano perustui vakiintuneisiin teatterikonventioihin. Useissa kohtauksissa hyödynnettiin syvyyssuuntaista kuvausta. Puvut ja lavasteet tavoittelivat historiallista totuudenmukaisuutta. Camille Saint-Saënsin säveltämä musiikki oli ehkä historian ensimmäinen elokuvan alkuperäissäestys. Guisen herttuan murhalla oli suuri vaikutus elokuvan kehitykseen taidemuotona.[2] Sen marraskuussa 1908 järjestettyä ensiesitystä kommentoitiin ensimmäistä kertaa laajasti myös lehdistössä[3].
Guisen Herttuan murhaa esitettiin helsinkiläisissä Central ja Maailman Ympäri -teattereissa[4][5][6] ja tamperelaisen Maat ja Kansat -yhtiön Hämeenkatu 8 -teatterissa[7] marraskuun lopussa vain viikko Ranskan ensi-illan jälkeen[3]. Hufvudstadsbladetin mukaan tämä järjestyksessä toinen ”taiteellinen” ranskalainen kuva oli uusi osoitus siitä, että elokuva voi nousta taiteen tasolle:[8] ”Tässä kuvassa näemme täysipainoista näyttämötaidetta, joka on paljon korkeammalla kuin yleensä elokuvateattereissa”[9].
Lähteet
Aiheesta muualla