Gronchi Rosa

Alkuperäinen "Gronchi Rosa", pinkki merkki, jossa Perun rajat on piirretty väärin.

Gronchi Rosa on harvinainen italialainen vuoden 1961 postimerkki, joka tunnetaan virhepainamastaan. Se oli osa sarjaa, joka julkaistiin presidentti Giovanni Gronchin kolmen Etelä-Amerikan maan vierailun kunniaksi vuonna 1961.

Presidentti Gronchi sai vierailukutsun Argentiinan, Perun ja Uruguayn presidenteiltä vuonna 1960. Tätä juhlistamaan päätettiin julkaista kolmen postimerkin sarja: 170 liiran sininen Argentiinan, 185 liiran vihreänharmaa Uruguayn ja 205 liiran lilanpinkki Perun merkki. Näiden merkkien suunniteltu virallinen julkaisupäivä oli Gronchin matkan alkamispäivä 6. huhtikuuta 1961 ja voimassaoloaika päättyi vuoden 1962 lopussa.[1]

Harmaa korvaava versio merkistä. Perun kartta on piirretty oikein.

Merkkejä annettiin kuitenkin myyntiin jo pääsiäismaanantaina 3. huhtikuuta, jotta ne ehtisivät mukaan presidentin lennolle saadakseen lennon erikoisleiman. Samana pääsiäismaanantaina Perun Italian suurlähettiläs Alfonso Arias, joka oli saanut kolmen merkin sarjan, huomasi, että 205 pinkissä merkissä oleva Perun kartta ei ole ollut oikea vaan vuotta 1942 edeltävältä ajalta. Se sisälsi kiistellyn raja-alueen Perun ja Ecuadorin välillä. Syy väärään karttaan oli, että merkin suunnittelija Renato Mura oli piirtänyt merkin käyttäen De Agostinin vuoden 1939 karttaa.[1]

Välttääkseen poliittisen selkkauksen Italian posti päätti, ettei merkkiä ollut koskaan julkaistu (joka oli teoreettisesti mahdollista, koska virallinen julkaisupäivä oli 6. huhtikuuta). Samalla 6. huhtikuuta kaikki presidentilliselle lennolle menneet aerogrammit varustettiin uudella harmaalla merkillä, jossa oli Perun raja piirretty oikein.[1]

Arvioit liikkeellelasketusta määrästä Gronchi Rosaa vaihtelevat. Italian posti ilmoitti vuonna 1966 määräksi 79 625.[2]

Gronchi Rosasta tunnetaan lukuisia väärennöksiä.

Lähteet

  1. a b c La vita e la morte del Gronchi Rosa FILETRURIA di Moneti Alberto. Viitattu 5.11.2012.
  2. Il Gronchi rosa giandri.altervista.org. Arkistoitu 28.10.2012. Viitattu 5.11.2012.