Grigori Andrejevitš Geršuni (ven. Григо́рий Андре́евич Гершу́ни, 29. syyskuuta (J: 17. syyskuuta) 1870 Šiauliai – 29. maaliskuuta 1908 Zürich) oli venäläinen sosialistivallankumouksellinen ja terroristi.

Grigori Geršuni oli ammatiltaan apteekkari. 1890-luvun lopussa hän liittyi vallankumousliikkeeseen ja tutustui Jekaterina Breško-Breškovskajaan. Syksyllä 1901 Geršuni matkusti ulkomaille, missä hän osallistui sosialistivallankumouksellisen puolueen perustamiseen.^[1] Puolueen taistelujärjestön johtajana hän suunnitteli Venäjän sisäministerin Dmitri Sipjaginin ja Ufan kuvernöörin Nikolai Bogdanovitšin murhat sekä Harkovan kuvernöörin Ivan Obolenskin epäonnistuneen murhayrityksen.^[2]

Geršuni pidätettiin toukokuussa 1903 ja suljettiin Pietari-Paavalin linnoitukseen.^[2] Hän sai kuolemantuomion, joka muutettiin elinkautiseksi pakkotyörangaistukseksi. Lokakuussa 1906 hän pakeni Nertšinskin pakkotyövankilasta Akatuista.^[3]

Helmikuussa 1907 Geršuni osallistui sosialistivallankumouksellisten Tampereen puoluekokoukseen, jossa hän kannatti yhteistyötä kadettien kanssa sekä terrorismin jatkamista. Hän puolusti voimakkaasti salaisen poliisin agentiksi epäiltyä Jevno Azefia. Seuraavan vuoden keväänä hän kuoli sarkoomaan.^[1]

Geršuni on kirjoittanut muistelmateoksen Iz nedavnego prošlogo (1907)^[2] (suom. ”Vankiloissa ja kidutuskammioissa”, Otava 1907) sekä proosarunon Razrušennyi mol (”Särkynyt laituri”, 1901), jota jonkin aikaa pidettiin Maksim Gorkin tekemänä.^[1]