Grigori Samuilovitš Frid (ven. Григо́рий Самуи́лович Фри́д; s. 22. syyskuuta 1915 Pietari – 22. syyskuuta 2012^[1]) oli venäläinen säveltäjä. Hän opiskeli Moskovassa Heinrich Litinskin ja Vissarion Šebalinin johdolla. Hän oli sotilaana toisessa maailmansodassa.

Fridin varhainen tyyli koostuu sosialistisen realismin traditiossa sävelletystä musiikista. 1960–1970-lukujen vaihteessa hän omaksui nykyaikaisemman tyylin. Hänen merkittävimpiä teoksiaan ovat 1970-luvulla kantaesitetyt monodraamat Dnevnik Anny Frank (Anne Frankin päiväkirja) ja Pisma Van-Goga (Van Goghin kirjeet). Hän sävelsi myös lukuisissa muissa genreissä; esimerkiksi sinfonioita hänellä on kolme.

Frid järjesti luentokonserttoja. Hänen maalauksiaan on esitelty näyttelyissä, ja hän julkaisi muistelmateoksia.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Grigory Frid