Sammartini syntyi San Martinossa[2] tai Milanossa 1600- ja 1700-luvun vaihteessa. Hän opiskeli musiikkia isänsä, Italiaan asettuneen ranskalaisen oboistin Alexis Saint-Martinin johdolla. Vuonna 1728 hänestä tuli Santissimo Entierron seurakunnan maestro di cappella. Samoihin aikoihin saamaansa Milanon Sant’Ambrogion kirkon vastaavaa virkaa hän hoiti miltei läpi elämänsä. Hän sävelsi paljon kirkkomusiikkia ja toimi urkurina. Lisäksi hän opetti vuodesta 1730 Collegio de’Nobilissa, jossa hänen oppilaanaan vuosina 1737–1741 oli Gluck.[1]
Sinfonioiden lisäksi Sammartinin orkesteriteoksiin kuuluu kuusi viulukonserttoa, konsertto kahdelle viululle, kaksi huilukonserttoa, konsertto kahdelle viululle ja oboelle sekä seitsemän concertinoa. Kamarimusiikkisäveltäjänä hän teki 21 kvartettoa, kuusi kvintettoa, noin 200 trioa sekä monia duettoja ja sonaatteja. Hänen näyttämöteoksiaan ovat oopperat Memet (Lodi, 1732), L’ambizione superata dalla virtù (Milano, 1734), L’Agrippina, moglie di Tiberio (Milano, 1743) ja La gara dei geni, introduzione e festa da ballo (Milano, 1747) sekä baletti II trionfo d’amore (Milano, 1773). Sammartini sävelsi myös aarioita, maallisia ja hengellisiä kantaatteja sekä oratorion Gesù bambino adorato dalli pastori (Milano, 1726).[1]
