David Gustaf Gilbert John Wilhelm Hamilton (20. maaliskuuta 1869 Hedensbergin kartano, Tillberga, Västmanland, Ruotsi – 11. elokuuta 1947 Hedensbergin kartano, Tillberga, Västmanland, Ruotsi^[1]) oli ruotsalainen Hamiltonin aatelissukuun kuulunut kreivi ja sotilas. Hamilton palveli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan joukoissa itärintamalla ja oli mukana Suomen sisällissodan loppuvaiheissa Etelä-Suomeen maihinnousseessa Saksan Itämeren-divisioonassa. Maailmansodan jälkeen hän palveli Ruotsin armeijassa yleten everstiksi ja oli myös entisen Saksan keisarin Vilhelm II:n adjutanttina. Hamiltonin mukaan on nimetty ruotsalainen piipputupakkamerkki kreivi Gilbert Hamiltonin sekoitus (Greve Gilbert Hamiltons Blandning).^[2][3][4]

Hamiltonin vanhemmat olivat tilanomistaja Gustaf Malcolm Hamilton (k. 1914) ja vapaaherratar Sophia Lovisa Hedvig Mariana Barnekow. Hän suoritti upseeritutkinnon Karlbergin sotakorkeakoulussa 1891 ja palveli sitten Ruotsin armeijassa. Hamilton yritti turhaan päästä osallistumaan vapaaehtoisena Kreikan–Turkin sotaan 1897, toiseen buurisotaan 1899 ja Venäjän-Japanin sotaan 1904. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa 1914 hän palveli ratsumestarina ja eskadroonan päällikkönä ratsastavassa henkikaartissa (Livgardet till häst) Tukholmassa.

Hamilton erosi 27. lokakuuta 1914 Ruotsin armeijan palveluksesta ja liittyi upseerina Preussin armeijaan. Hän osallistui ratsuväessä itärintaman taisteluihin ja palveli sittemmin eskadroonanpäällikkönä Itävalta-Unkarin joukkojen rintamalla Karpaateilla. Hamilton oli 1915–1918 22. reservijääkäripataljoonan komentajana Pinskin eteläpuolella Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalla. Hän osallistui keväällä 1918 Suomen sisällissotaan Saksan Itämeren-divisioonaan kuuluneen Brandensteinin prikaatin mukana Hamilton-joukko-osaston päällikkönä. Hän osallistui sotatoimiin Lohjalla, Karjaalla, Helsingissä, Ahvenkoskella ja Lahdessa. Hamilton perusti myös suojeluskunnan Lohjalle.^[5][6][4] Kesäkuussa 1918 Hamilton nimitettiin kolmannen preussilaisen kyrassieerirykmentin Graf Wrangelin komentajaksi etelä-Ukrainaan. Saksan armeijassa Hamilton ylennettiin majuriksi 1915 ja everstiluutnantiksi 1916. Kun Saksassa puhkesi vallankumous marraskuussa 1918 ja keisari Vilhelm pakeni Hollantiin Hamilton johti rykmentin pitkää paluumarssia Ukrainasta Königsbergiin Saksaan. Vaivalloinen paluumarssi alkoi jouluaattona 1918 ja perille rykmentti pääsi useita taisteluja käytyään 20. helmikuuta 1919.

Hamilton palasi Ruotsiin 1920 ja vuonna 1921 hänet nimitettiin Eksjössä sijainneen Smålannin husaarirykmentin komentajaksi. Hamilton toimi samalla myös ajoittain vuosien 1929 ja 1941 välillä Hollannissa Doornissa maanpaossa olleen entisen Saksan keisarin Vilhelm II:n adjutanttina. Hänestä tuli Ruotsin kuninkaallisen sotatiedeakatemian valtuutettu vuonna 1931 ja hän ylennettiin everstiluutnantiksi 1920 ja everstiksi 1921. Hamilton jäi eläkkeelle 1929. Hamilton vieraili Suomessa vuosina 1928 ja 1938 Suomen sisällissodan muistojuhlien yhteydessä.^[5][6][2][4]

Adolf Hitler nimitti henkilökohtaisesti Hamiltonin Wehrmachtin reservin kunniakenraaliksi kenraalimajurin arvolla Tannenbergin taistelun 25-vuotisjuhlassa 25. elokuuta 1939.^[2][7]

Gilbert Hamilton oli naimisissa 1898–1921 venäläisen Maria Antonia Marguerite von Seumen ja 1921–1930 Karin Libergin kanssa, molemmat liitot päättyivät avioeroon.

• I fält Albert Bonniers förlag, Stockholm 1919

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Gilbert Hamilton (1869–1947)