Georgius Agricola

Georgius Agricola

Georgius Agricola (24. maaliskuuta 1494 – 21. marraskuuta 1555) oli saksalainen tiedemies, joka tunnetaan ”mineralogian isänä”. Hän syntyi Glauchaussa Saksissa nimellä Georg Pawer[1] mutta muutti opiskelujen myötä nimensä latinankieliseen muotoon (saks. Georg Pawer/(Bauer)) → (lat. Georgius Agricola). Hänen tärkein julkaisunsa on mineraalien louhimista ja käsittelyä käsittelevä, vuonna 1556, eli vuosi hänen kuolemansa jälkeen, julkaistu merkkiteos De re metallica.[2]

Agricola on yksi iatrokemian uranuurtajista.[3] Häntä pidetään myös vismutin keksijänä. Sitä tosin oli aikaisemminkin löydetty, mutta sitä ei ollut osattu erottaa lyijystä. Agricola kirjoitti myös ensimmäisen perusteellisen kuvauksen taikavarvun käytöstä, vaikka itse pitikin sitä hyödyttömänä.[4]

De re metallica

De re metallican kansilehti vuodelta 1556.

Agricolan merkittävin teos on De re metallica libri XII. Vaikka teos julkaistiin vasta 1556, se oli omistuskirjoituksen mukaan valmis jo 1550. De re metallica oli yksityiskohtainen ja järjestelmällinen tutkielma kaivostoiminnasta sekä metallurgiasta. Se oli kuvitettu havainnollisin puupiirroksin, jotka käsittelivät kaikkia tuolloin tunnettuja malmien ja metallien louhinta- sekä jalostustapoja. Agricola kuvaa kirjassa myös malmisuonien esiintymistä kallioperässä, kehittäen osaltaan aikansa tieteellistä geologista julkaisutoimintaa. Agricola kuvailee kirjassaan myös käytännön maanmittaustoimintaa ja kaivosvaltausoikeuksia yksityiskohtaisesti, sekä kulta- ja tinamalmisuonten pesemistä metallien keräämiseksi. Kirja onkin aikansa ensimmäinen täydellinen opas kaivostoimintaan. Kirjassa esitetyt metallipelkistysmenetelmät olivat arvokkaita ja yleisesti käytössä 1900-luvulle asti.[5]

Vuonna 1912 lontoolainen Mining Magazine julkaisi De re metallicasta englanninkielisen käännöksen. Sen oli tehnyt yhdysvaltalainen kaivosinsinööri Herbert Hoover, myöhempi Yhdysvaltain presidentti, yhdessä puolisonsa Lou Henry Hooverin kanssa.

De Re Fossilium

Agricola oli jo vuonna 1546 julkaissut teoksen De Re fossilium jossa hän käsitteli mineraalien aineellisia ominaisuuksia ja luokitteli mineraalit. Tätä Agricolan teosta pidetään yleisesti mineralogian lähtökohtana jonka peruskiveksi taasen muodostui De Re Metallica [2]

De Veteribus et Novis Metallis

Teoksessaan De Veteribus et Novis Metallis (1546) Agricola paikantaa 1539 tehdyn Lapin varhaisimman kultalöydön Finnmarkeniin.[6]

Lähteet

  • John Hudson: Suurin tiede – kemian historia. Suomentanut Kimmo Pietiläinen). Helsinki: Art House, 1995. ISBN 951-884-171-3
  • Peter J. Bowler: Ympäristötieteiden historia. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1997. ISBN 951-884-189-6
  • William Foster: Kemian tarina. WSOY, 1934.
  • toim. Kirsi Eskelinen: Magiasta lääketieteeseen – tiede ja usko 1500–1700-luvun taiteessa. Helsinki: Sinebrychoffin taidemuseo, 2004. ISBN 951-53-2571-4

Viitteet

  1. ↑ Agricola Forschungszentrum Chemnitz: "Wer ist Georgius Agricula?" [1]
  2. ↑ a b Bowler, s. 75–88
  3. ↑ Hudson, s. 55
  4. ↑ Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.); Edelman, Nils: ”Taikavarvut ja maasäteily”, Paholaisen asianajaja. Opaskirja skeptikolle, s. 103–104. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Foster, s. 8
  6. ↑ Herman Stigzelius: Lapin kultatutkimusten historiasta, (Arkistoitu – Internet Archive) Lapin tutkimusseuran vuosikirja XIX 1978 s. 7–10 (pdf)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georgius Agricola.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.