Gemini-avaruusohjelma oli Yhdysvaltojen järjestyksessään toinen miehitetty avaruusohjelmaMercury-avaruusohjelman jälkeen. Vuosina 1963–1966 toimineen avaruusohjelman tarkoituksena oli kehittää edistyneempiä menetelmiä avaruuden tutkimiseksi, joista osa näytteli suurta osaa Apollo-ohjelman onnistumisessa. Gemini-lennoilla harjoiteltiin muun muassa avaruuskävelyä ja avaruusaluksiin telakoitumista.
Ohjelma suunniteltiin sillaksi Mercury- ja Apollo-ohjelmien välillä ja siinä koeteltiin välineitä ja menetelmiä tuleville tehtäville.[1]
Gemini-ohjelma on saanut nimensä Kaksosten tähdistön mukaan. Nimen valintaan vaikutti myös sen osuvuus: jokaisella lennolla oli kaksi astronauttia.[2]
Seitsemästä Mercury-ohjelmassa toimineesta lentäjästä vain kolme (Grissom, Schirra, Cooper) toimi vielä Geminissä. Shepardilla todettiin Menieren tauti ja hän oli lentokiellossa Gemini-ohjelman ajan, vaikka sai palata vielä mukaan Apollo-ohjelmaan myöhemmin. Nasa tarvitsi siis lisää astronautteja miehitettyjen lentojen lisääntyessä.[3]
Astronautit koostuivat Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston lentäjistä. Poikkeuksena oli Neil Armstrong, joka oli toiminut taistelulentäjänä laivastossa, mutta ollut siviili erottuaan reservistä vuonna 1960 jatkaakseen opintojaan ilmailualan insinööriksi.
Jokaisella lennolla oli ensisijainen miehistö sekä varamiehistö, joka toimi ensisijaisena miehistönä jollakin seuraavista lennoista. Jokaisen lennon miehistöön kuului kaksi astronauttia, komentaja (command pilot) sekä lentäjä (pilot).
Agenaa ohjattiin ensimmäisen kerran. Alus myös lähestyi Gemini 8 aikana käytettyä Agenaa ja avaruuskävelyllä noudettiin sen sisältämiä tieteellisiä välineitä.
Kantoraketteina käytettiin Titan II GLV:ta, jotka nostivat McDonnellilta tilatut miehistökapselit eli niin sanotut paluumoduulit kiertoradalle. Kapseli oli päivitetty versio aiemmassa Mercury-ohjelmassa käytetystä mallista. Eri järjestelmien paikkoja vaihdettiin ja niistä tehtiin modulaarisia, eli ne voitiin asentaa paikalleen helposti tai vaihtaa ilman muiden järjestelmien irrottamista.[4]
Toinen suuri muutos oli korvata lähdössä käytetty pelastustorniheittoistuimilla. Torni ei ollut käytännöllinen, koska se lisäsi massaa ja oli järjestelmänä epävarma. Aluksen kaksi ovea kuitenkin mahdollistivat heittoistuinten käyttämisen, ja näiden katsottiin olevan turvallisemmat.[4]
Telakointialukset
Useilla lennoilla käytettiin Agena target vehicle -nimisiä telakointialuksia. Telakointi oli merkittävä tekninen virstanpylväs ottaen huomioon sen tarpeellisuus tulevissa Apollo-lennoissa ja esimerkiksi avaruusasemien rakentamisessa.
Epäonnistuneiden laukaisujen johdosta Nasa kehitti kevyemmän telakointimaalin, ATDA:n (Augmented Target Docking Adapter) jossa ei ollut kiertoradan muutoksiin käytettyä suurempaa moottoria.[5] ATDA:ta käytettiin myöhäistetyllä Gemini 9A-lennolla Agenan tuhouduttua nousuvaiheessa. Telakoituminen kuitenkin epäonnistui, koska aluksen kotelo ei avautunut.
ATDA Gemini 9-lennolla. Jumittuneen koteloinnin ulkonäon takia astronautti Thomas Stafford kutsui sitä "vihaiseksi alligaattoriksi".
.jpg)
