Gauselin maatila sijaitsee Gauselin kaupunginosassa Husebergetin laella Stavangerissa Rogalandissa Norjassa. Se on ollut kansainvaelluskaudella, merovingikaudella ja viikinkiajalla suurtila, josta on löydetty muun muassa jäänteitä pitkistätaloista, hautaröykkiöistä, niin sanottu kuningattaren hauta sekä kolme venehautaa. Varhaisimmat viljelyn merkit ovat pronssikaudelta asti.[1][2]
Paikan asutushistoria
Muinainen maatila sijaitsee Gauselin korkeimmalla paikalla Husebegretilla, joka on pyöreälakinen moreeniselänne. Se kohoaa 89 metriä merenpinnan yläpuolelle, ja sen huipulta on hyvä näkyvyys kaikkiin ilmansuuntiin.[1]
Husebergetin huippu on ollut asuttuna jo kivikaudella ja viljeltynä nuoremmalta pronssikaudelta asti (1800−500 eaa.). Maan laatu on erinomainen viljelyyn, minkä vuoksi kukkula on otettu varhain viljelyyn. Husebergetiltä on löydetty 21 muinaisrakennuksen pohjaa, mutta niitä on ollut samanaikaisesti käytössä vain kaksi tai kolme. Tutkimuksissa huomattiin, että jo kansainvaellusaikana 300 jaa. on paikalla ollut suurtila, jossa 40 metriä pitkä päärakennus ja suuri erillinen navetta tai lato rajasivat väliinsä suuren pihaton. Rakennuksien pohjat olivat aikaansa nähden tavallista suurempia, joten voidaan puhua rautakauden suurtilasta. Niiden läheltä löytyi kolmas rakennus, joka oli samanaikainen kuin kaksi muuta. Sitä pidetään juhlasalina.[1][3]
Rautakauden edistyessä maatilan rakennukset siirrettiin mäen huipun tuntumaan.Sieltä löydetyt talot olivat 5 metriä leveitä ja 13−20 metriä pitkiä. Maatila oli suurtila myös viikinkiajalla (800−1030 jaa.), mistä todistavat rikkaat viikinkiaikaiset haudat. Silloisen talon rakennukset sijaitsivat samalla paikalla, jossa myöhemmin historiallisena aikana oli kartano.[1]
Husebergetin maatila on ollut lähialueen huomattavin kartano, ja sen isäntä lienee ollut mahtisukunsa edustajana seutukunnan päällikkö. Tällaisen päällikön tehtävänä on ollut varustaa puolustus- ja sotajoukkiot ja varustaa veneet. Norjalaisten viikingit ovat saaneet sieltäkin sotajoukon, jolla valloitettiin Irlantia.[1]
Löytäminen ja tutkimukset
Muinaisjäännökset tulivat tutkijoiden tietoon vuonna 1860, kun viljelijät raivasivat Husebergetin huipun ympäristöä viljelylle soveliaammaksi. He tasoittivat joitakin kumpuja ja poistivat kiviä, jotta auraaminen olisi ollut vaivattomampaa. He kaivoivat myös auki yhden kolmesta suuresta hautakummusta, jonka sisältä he löysivät venehaudan (Gauselin venehaudat). Veneeseen, joka on noin 10 metriä pitkä, oli rakennettu puinen hautakammio, johon oli haudattu mies mukanaan runsas esineistö 850-luvulta jaa. Vieressä oli toinen venehauta, joka sekin havaittiin tuolloin. Vuonna 1999 tutkittiin pellolla olevien suurempien hautakumpujen rakenteita. Ne olivat osittain säilyneet, vaikka maata on aurattu yli sataa vuotta. Eräs rakennelma sisälsi pienen venehaudan.[4][5][6][7][8]
Vuonna 1883 löytyi varsin hyvin säilynyt rikkaan naisen hauta. Se on ajoitettu noin 850 jaa. tietämille päätellen haudasta löytyneistä koruista ja esineistä. Runsaan hautaesineistön ansiosta vainajasta on tullut tunnettu erityisesti siksi, että vain harvalle naiselle on pantu hautaan näin paljon arvokasta esineistöä. Häntä kutsutaankin Gauselin kuningattareksi (norj. Gauseldronningen). Husebergetin ympäristöstä tunnettiin vuonna 1900 yhteensä 22 hautakumpua. Ne on nykypäivänä tasoitettu maan tasalle, tai ne ovat hävinneet muulla tavoin.[7][9]
Vuosina 1997−2000 suoritettiin alueella suuria arkeologisia kaivauksia, sillä paikalle suunniteltiin asuinaluetta. Ensin alue inventoitiin, jotta paikallistettaisiin vanhastaan tunnettuja kohteita. Samalla kartoitettiin uusia kohteita, joita löytyikin runsaasti. Stavangerin kunta myönsi vuonna 1998 hankkeelle 12 miljoonaan kruunuun rahoituksen, jolla oli tarkoitus tutkia 20 000 neliömetriä maata.[1][10]
Läheisen metsän (norj. Gauselskogen) siimeksestä huomattiin tiheä kiviröykkiöalue, joka käsitti lähes sata kiviröykkiötä. Näistä 37 on hautaröykkiötä, 16 muita raivauskasoja, 43 kivilatomusta, 3 maalaispihaa (osin kivettyä), 2 talonpohjaa (18 m × 8,5 m, 12 m × 8 m) ja tienpohja (80 metriä pitkä). Hautaröykkiöt ovat usein alle metrin korkuisia ja 3−6 metriä halkaisijaltaan. Haudat viittaavat varhaiseen rautakauteen, jolloin hautausrituaalit olivat viikinkiaikaa vaatimattomampia.[7][8][11]
Kirjallisuutta
- Bakka, Egil: Gauselfunnet og bakgrunnen for det. I: Arkeologiske skrifter fra Historisk Museum i Bergen. Nr 7. 1993
- Børsheim, Ragnar L.: Nye undersøkelser av Gauseldronningens grav. I: Frá haug ok heiðni. Nr 4. 1997
- Børsheim, Ragnar L.: Gausel - en forhistorisk storgård. I: Frá haug ok heiðni. Nr 1-2. 2001
- Børsheim, Ragnar L. og Eli-Christine Soltvedt: Gausel. Utgravningene 1997-2000. Arkeologisk museum i Stavanger, 2002. Serien AmS-Varia, nr 39
- Bårdseth, Gro Anita: Kulturhistoriske undersøkelser på Gausel 1998 og 1999. Arkeologisk museum, 2002. Serien AmS-rapport, nr 17
- Eriksen, Heidi Tangen: Utgravningene på Gausel i Stavanger - Gauseldronningens grav gjenfunnet. I: Frá haug ok heiðni. Nr 4. 1997
- Holand, Ingegerd: Glassfunnene fra Gausel. I: Frá haug ok heiðni. Nr 2. 1998
Lähteet
Aiheesta muualla
