GJ 1214 b:n kiertoaika keskustähden ympäri on 1,6 Maan vuorokautta, mikä antaa tähden ja planeetan väliseksi etäisyydeksi 0,07 AU:ta. Planeetan läpimitta on noin 2,68 Maan läpimittaa ja sen massa noin 6,55 Maan massaa. Planeettojen koostumusta määrittävien mallien mukaan planeetan massasta noin 75 % muodostuu vedestä, 22 % piistä ja 3 % raudasta. Toisen näkemyksen mukaan planeetan alhainen tiheys johtuu suuresta kaasupitoisuudesta, jota on kiven ja vesijään lisäksi. Tällöin planeetta olisi eräänlainen ”mini-Neptunus”[3].
Planeetan pintalämpötilaksi on arvioitu 393–555 K eli 120–282 °C. Tämä tekee siitä toistaiseksi ylikulkumenetelmällä havaituista planeetoista ylivoimaisesti viileimmän.[4][5]
Koska planeetta sijaitsee varsin lähellä Maata ja se kulkee Maasta katsottuna keskustähtensä editse, GJ 1214 b:tä ympäröivän kaasukehän ominaisuuksia on pystytty tutkimaan. Se on ensimmäinen supermaapallon kaasukehä, jota on huolella analysoitu. Planeetan kaasukehätutkimusta johtaneen tutkijan mukaan planeetan kaasukehän tutkimisessa on saavutettu todellinen virstanpylväs supermaapallojen kuvantamisessa. Analyysi päästiin tekemään, kun planeetta kulki emotähtensä editse. Kun planeetta on emotähtensä edessä, osa tähden valosta kulkee planeetan kaasukehän läpi, jolloin teleskoopeilla pystytään havannoimaan kaasukehän läpi kulkeneen valon ominaisuuksia.[6]
Planeetan keskustähdestä
Planeetta GJ 1214 b kiertää himmeää punaista kääpiötähteäGJ 1214, jonka sijaitsee Käärmeenkantajan tähdistössä. Tähti on niin himmeä, että se näkyy vain suurella kaukoputkella; näennäinen kirkkaus V on 14,67[7]. Tähden arvioitu massa on 0,157 aurinkoa, säde 0,211 ± 0,0097 aurinkoa, pintalämpötila 3026 ± 130 K ja luminositeetti 0,00334. Tähti on arvioitu hieman Aurinkoa vanhemmaksi eli 6 miljardin vuoden ikäiseksi, mutta ikä saattaa olla rajoissa 3–10 miljardia vuotta.
Lähteet
↑David Charbonneau, Zachory K Berta, Jonathan M. Irwin, Christopher J. Burke, Philip Nutzman, Lars A. Buchhave, Christophe Lovis, Xavier Bonfils, David Latham, Stéphane Udry, Ruth Murray-Clay, Matthew J. Holman, Emilio E Falco, Joshua N. Winn, Didier Queloz, Francesco Pepe, Michel Mayor, Xavier Delfosse ja Thierry Forveille, A super-Earth transiting a nearby low-mass star, Nature, osa 462, nro. 7275, , s. 891–894 (ISSN1476-4687 ja 0028-0836, PMID 20016595, DOI 10.1038/NATURE08679, arXiv0912.3229). Tieto on haettu Wikidatasta.
↑Alexandra S. Mahajan, Jason D. Eastman ja James Kirk, Using JWST Transits and Occultations to Determine ∼1% Stellar Radii and Temperatures of Low-mass Stars, The Astrophysical Journal Letters, osa 963, nro. 2, , s. L37 (ISSN2041-8205 ja 2041-8213, DOI 10.3847/2041-8213/AD29F3, arXiv2402.05991). Tieto on haettu Wikidatasta.
↑Scientific American August 2010, 08/2010, Vol 303 Num 2, Dimitar Sassaelov & Diana Valencia, artikkeli s. 38-, s 42