Carl Göran Leopold (1. huhtikuuta 1890 Helsinki – 18. marraskuuta 1940 Kittilä)^[1] oli suomalainen tuomari ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen (RKP) poliitikko.

Leopoldin vanhemmat olivat laamanni Gottlieb Leopold ja Ellen Maria Kraepelin.^[2] Leopold kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska samskolanista 1908, suoritti oikeustutkinnon 1912 ja sai varatuomarin arvon 1915.^[2][3] Hän työskenteli nuoruudessaan Turun hovioikeuden auskultanttina sekä senaatin virkamiehenä. Vuosina 1919–1920 hän oli yksityisenä asianajajana Helsingissä ja Landtmannabankenin johtokunnan jäsenenä.^[3] Leopold oli Helsingin raastuvanoikeuden rikosasiain notaarina vuosina 1918–1919 ja 1921–1926, nuorempana oikeusneuvosmiehenä vuosina 1926–1927 ja vanhempana oikeusneuvosmiehenä vuosina 1927–1938 sekä Lapinmaan tuomiokunnan kihlakunnantuomarina vuodesta 1938 kuolemaansa asti.^[2][3][1] Hän oli Helsingin oikeusaputoimiston johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1930–1939.^[3]

Leopold oli RKP:n Helsingin paikallisosaston puheenjohtaja vuosina 1919–1929 ja Uudenmaan piirin puheenjohtaja vuosina 1924–1929.^[3] Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1920 ja 1925–1929 sekä kaupungin rahatoimikamarin vuosina 1928–1931.^[2] Hän oli myös presidentin valitsijamiehenä vuoden 1937 vaaleissa ja kuului tuolloin niin sanottuun ”vuorineuvosfalangiin” eli niihin kahdeksaan RKP:n oikeistosiiven valitsijamieheen, jotka vaalin ensimmäisellä kierroksella äänestivät istuvaa presidenttiä P. E. Svinhufvudia enemmistön äänestäessä K. J. Ståhlbergia.^[1][4] Muista seitsemästä poiketen Leopold oli etukäteen ilmoittanut olevansa valmis luopumaan Svinhufvudista mutta ei pitänyt sanaansa, joten viime kädessä juuri hänen on katsottu ratkaisseen vaalin lopputuloksen, sillä Ståhlberg jäi vain yhden äänen päähän valituksi tulemisesta.^[1] Vaalin voitti toisella kierroksella RKP:lle epämielusa Kyösti Kallio.^[1][4]

Leopold vaikutti myös Arbetets vänner -järjestössä. Hän oli sen valtakunnallisen keskushallinnon puheenjohtaja vuosina 1921–1931 ja 1935–1939 sekä samalla Helsingin pääyhdistyksen puheenjohtaja (jo vuodesta 1920).^[3] Vuodesta 1931 hän oli Arbetets vännerin kunniajäsen.^[2] Lisäksi Leopold oli Nummelan parantolan johtokunnan puheenjohtaja 1936–1939 ja Suomen maistraattien ja raastuvanoikeuksien yhdistyksen puheenjohtaja 1937–1939.^[3]