Ouédraogo toimi Ranskan Länsi-Afrikan suuren neuvoston edustajana vuodesta 1951 aina federaation hajoamiseen saakka. Hänet valittiin Ylä-Voltan edustajaksi Ranskan kansalliskokoukseen vuonna 1956. Ouédraogo perusti Mouvement démocratique voltaïque -puolueen vuonna 1958 ja johtamansa Mouvement de regroupement voltaïque’in vuonna 1958. Hän toimi autonomisen Ylä-Voltan tasavallan valtionvarainministerinä ja maan itsenäistyttyä sen Britannian suurlähettiläänä.[1]
Vuoden 1966 vallankaappauksen jälkeen Ouédraogo työskenteli Ylä-Voltan ulkoministeriön neuvonantajana. Vuonna 1970 hänestä tuli Union démocratique voltaïque -puolueen puheenjohtaja ja vuosina 1971–1974 hän toimi maansa pääministerinä. Ouédraogo valittiin Ylä-Voltan kansalliskokouksen puheenjohtajaksi vuonna 1978. Vuoden 1980 vallankaappauksen jälkeen hänet vangittiin ja tuomittiin talousrikoksista kymmeneksi vuodeksi vankilaan.[2]
Ouédraogo vapautettiin vuonna 1986. Hän oli Rassemblement démocratique africaine (entinen Union démocratique voltaïque) -puolueen presidenttiehdokkaana vuonna 1991.[2] Ouédraogo vetäytyi politiikasta vuonna 1997[1].
↑ abMcFarland, Daniel Miles & Rupley, Lawrence A.: Historical Dictionary of Burkina Faso, 2nd edition, s. 103. Lanham & London: The Scarecrow Press, 1998. ISBN 0-8108-3405-7