Fête de la Musique -tapahtumaa (suomeksi musiikin juhla) vietetään ympäri maailmaa kesäkuun 21. päivän iltana ja sitä seuraavan aamuyön tunteina. Kyseinen päivämäärä osuu pohjoisella pallonpuoliskolla useimmiten samaan aikaan kesäpäivänseisauksen kanssa. Fête de la Musiqueta vietetään nykyään noin sadassa eri maassa. Tämä suosittu tapahtuma on myös otettu osaksi monien kesäpäivänseisauksen aikaan järjestettävien musiikkifestivaalien ohjelmaa eri puolilla maailmaa.

Juhla tunnetaan myös englanninkielisellä nimellä World Music Day (maailman musiikkipäivä, Suomessa nimellä Kansainvälinen nykymusiikin festivaali), joskin ranskankielistä nimeä käytetään yhtä usein eräissä englannin- tai saksankielisissä maissa. Nimeä voidaan käyttää rinnakkain Make Music! -nimityksen kanssa, jonka suora käännös ranskaksi on Faites de la musique! (tehkää musiikkia!), jossa faites ääntyy samalla tavoin kuin fête. Joissakin maissa käytetään myös suoraan käännettyjä nimityksiä kuten Fiesta de la Música (espanjaksi), Festa della Musica (italiaksi), Święto Muzyki (puolaksi), Praznic Musike (bosniaksi) tai Dünya Müzik Günü (turkiksi). Nimen lisäksi näiden tapahtumien yhteydessä käytetään usein myös graafisesti samantapaisia logoja kuin Ranskassa.

Ensimmäisenä Fête de la Musiqueta alkoi ideoida vuonna 1976 amerikkalainen muusikko Joel Cohen, joka työskenteli silloin Radio Francen (ranskalaisen yleisradioyhtiön) France Musique -radiokanavalla. Cohen ehdotti kanavalle, että se järjestäisi ”Saturnales de la Musique” tapahtuman (”Musiikin saturnaliat”) kahden päivänseisauksen aikaan 21. kesäkuuta ja 21. joulukuuta. Hänen ajatuksenaan oli järjestää tapahtuma, jossa yhtyeet esiintyisivät kesäpäivänseisauksena eli kesäkuun 21. päivän iltana.

Ranskan vuoden 1981 presidentinvaalien jälkeen ideaa tapahtumasta alettiin kehittää ja juhla sai Ranskassa hyväksynnän silloiselta kulttuuriministeriltä Jack Langilta. Juhla järjestettiin ensimmäisen kerran 21. kesäkuuta vuonna 1982, mutta virallisesti juhlaa vietettiin ensimmäistä kertaa 21. kesäkuuta vuonna 1983. Siitä tuli koko kansan juhla, jonka suosio kasvoi seuraavien vuosikymmenien kuluessa.

Tämä juhla on nykyään (2009) täysin kansainvälinen. Alle 15 vuodessa se levisi 110 maahan viidellä mantereella (muualla Euroopassa alkaen vuodesta 1985) ja sitä vietetään yli 340 kaupungissa ympäri maailmaa.

Tapahtuman ajankohdaksi valittiin kesäkuun 21. päivä, koska se osuu useimmiten samaan aikaan kesäpäivänseisauksen kanssa. Samalla se on yksi vuoden pisimmistä päivistä tai vaihtoehtoisesti lyhyimmistä öistä niiden kannalta, jotka juhlivat aamunkoittoon asti. Juhla osuu samaan aikaan sellaisten pakanallisten juhlien kanssa, joita on jo antiikin ajoista asti omistettu luonnolle tai sadonkorjuulle. Tällainen oli kesäkuun 24. päivänä vietettävä Pyhän Johanneksen juhla (Suomessa juhannus), jota Ranskassa vietettiin polttamalla suurta nuotiota läpi yön vuoden pisimpien päivien kunniaksi. Näitä keskikesän kansanjuhlia vietettiin Ranskassa aina 1990-luvulle asti, jolloin suurin osa nuotioista kiellettiin turvallisuussyistä. Tästä säädettiin myös lakeja, joiden tarkoituksena oli ehkäistä tulipaloja ympäristönsuojelualueilla tai alueilla, joilla veden käyttöä on kesäaikaan rajoitettu.

Vastaavanlaiset keskikesän juhlat ovat tuttuja myös täällä pohjoisessa yöttöminä öinä, jolloin aurinko ei laske ollenkaan. Esimerkiksi Pietarissa vietetään Valkeat yöt -kesäfestivaalia, jolloin taiteita juhlitaan kaikissa muodoissaan. Ajatus samantyylisestä juhlasta levisi ympäri maailmaa. Suomessa Taiteiden yö -tapahtumia vietetään monissa kaupungeissa yleensä elokuussa. Ranskassa tapahtumia vietetään nimellä Nuit Blanche (suomeksi ”valkea yö” tai ”hereillä vietetty yö”) lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna vähän päiväntasauksen jälkeen, jolloin yö alkaa olla taas päivää pidempi.

Fête de la Musiquen tarkoituksena on edistää kulttuuria kahdella tavalla. Toisaalta sen tarkoituksena on innostaa harrastajia musisoimaan vapaaehtoisesti kaduilla ja julkisilla paikoilla. Ranskaksi festivaalin nimen kanssa samalta kuulostava ilmaisu Faites de la musique! tarkoittaakin Tehkää musiikkia! Toisaalta festivaali tarjoaa suurelle yleisölle mahdollisuuden nauttia erilaisista musiikkityyleistä (klassinen musiikki, jazz, rock, maailmanmusiikki, kansanmusiikki jne.) lukuisissa harrastajien ja ammattilaisten järjestämissä ilmaiskonserteissa. Musiikkia on tarjolla kaikilla kielillä eri puolilta maailmaa.

Festivaalin ajaksi monia aukioloaikoja on pidennetty. Esimerkiksi kirjastot ja kahvilat saavat tuona yönä olla auki normaalia pidempään yleisöä varten. Lisäksi monet kadut suurimmissa kaupungeissa ovat suljettuja liikenteeltä, jotta tilaa olisi järjestetyille ja improvisoiduille näytöksille ja esitysten välejä kulkevalle yleisölle. Esityksiä saatetaan järjestää myös rajatummissa tiloissa kuten puistoissa ja urheilutiloissa. Joissain konserttisaleissa ja teattereissa esitykset ovat poikkeuksellisesti ilmaisia. Ilmaisesitysten ja harrastajamuusikoiden katunäytösten ohella maksullisiakin konsertteja voidaan järjestää, mutta niiden yhteydessä ei saa käyttää nimeä Fête de la Musique.

Fête de la Musiquesta on valitettu paljon meluhaittojen vuoksi. Sen takia kokoontumispaikkoja on rajattu tarkemmin ilta-aikaan, jotta meluhaittoja voitaisiin kontrolloida paremmin. Yleisön houkuttelemiseksi haluttaisiin järjestää kovaäänisiä tapahtumia, mutta viranomaiset ovat paikkakunnasta riippuen rajoittaneet tai kieltäneet tällaisia esityksiä.

Julkisissa tiloissa (kahviloissa, kirjastoissa jne.), joita ei ole alun perin tarkoitettu esityksille, saavat soittaa vain muusikot, jotka eivät käytä liian tehokkaita vahvistimia. Jos esimerkiksi sekä kahvilan sisä- että ulkopuolella soitetaan musiikkia, ulkona soitettava musiikki ei saa vaikuttaa sisällä soitettavan musiikin äänenvoimakkuuteen. Sitä valvotaan festivaalin aikana, ja tilojen tarjoajat joutuvat kellonajasta riippumatta noudattamaan meluhaittoja koskevia lakeja. Niillä on suurempi velvollisuus noudattaa määräyksiä kuin harrastajamuusikoilla, jotka saavat soittaa vapaasti, kunhan äänenvoimakkuus pysyy kohtuullisena.

Fête de la Musiqueta kritisoidaan usein Ranskassa siitä, että viranomaiset eivät myönnä esiintymislupia kuin harrastajamuusikoille. Sitäkin kritisoidaan, että katsojat nauttivat useiden anniskelupaikkojen juomia muualla kuin anniskeluun varatuissa tiloissa, vaikka anniskelupaikat ja alkoholia (useimmiten olutta) myyvät ruokakaupat saavat olla auki poikkeavina aikoina. Fête de la Musiqueta onkin joissain kaupungeissa toisinaan pidetty isona ranskalaisena olutjuhlana, jossa musiikki ei enää ole pääosassa. Myös väkivaltaisia yhteenottoja ja omaisuusvahinkoja on ilmennyt. Tämä puolestaan on saattanut seuraavina vuosina haitata tämän koko kansan juhlan mainetta ja karkottaa yleisöä ja jopa muusikoita, jotka soittavat mieluummin festivaaleilla ja kahviloissa, joissa järjestelyt on hoidettu paremmin.

Tiettyjä alkoholin myynnin aiheuttamia vaaroja on yritetty vähentää paikallisilla turvamääräyksillä. Joissain kaupungeissa on esimerkiksi kiellettyä myydä alkoholia pulloissa tai laseissa, ja ainoastaan turvalliset kertakäyttömukit ovat sallittuja. Anniskelupaikoissa tarjottavia juomia koskevat määräykset ovat voimassa heti alkuillasta lähtien. Alkoholin myynti kojuissa on sallittu vain myyntiluvalla. Lisäksi alkoholin myyntiä metallitölkeissä rajoitetaan, koska tölkkejä pidetään yhtä vaarallisina kuin lasia.

Harmia aiheuttavat myös elintarvikekojujen riittämättömät hygieniaolosuhteet, jollaisia ei hyväksyttäisi ravintoloissa. Kojumyynti ei välttämättä ole laitonta, mutta aina kojujen hygieniataso ei ole riittävä, elintarvikkeiden säilytyskalusto kunnossa tai jätehuoltoa kunnolla järjestetty. Elintarvikekojuissa saattaa olla helposti syttyviä materiaaleja eikä paloturvallisuudesta ole aina huolehdittu riittävästi. Lisäksi myytävien tuotteiden laadunvalvonta saattaa olla puutteellista. Yhdistykset kritisoivat myös tapahtumasta yleisille paikoille jääneiden roskien ja vaikeasti kierrätettävien pakkausten suurta määrää.

Kun alkoholia myydään tilaisuudessa, jossa on paljon nuoria, siihen liittyy monenlaisia terveydellisiä (alkoholismi), yleistä turvallisuutta (väkivalta) ja liikenneturvallisuutta koskevia riskejä. Jotkut yhdistykset jalkautuvat kaduille ja järjestävät kotiinkuljetuksia ja kehottavat nuoria olemaan tarttumatta rattiin. Pariisissa ja tietyissä muissa suurissa kaupungeissa julkiset kulkuneuvot (esimerkiksi metro) ovat festivaaliyönä ilmaisia. Illalla ja yöllä ajetaan lisäksi ylimääräisiä vuoroja kuten muinakin suurina juhlapäivinä. Poliisi ja palokunta järjestävät paljon puhallutuksia tärkeimpien juhlapaikkojen läheisyydessä ja partioivat ehkäistäkseen mellakoita ja omaisuuden tuhoamista, joita esiintyy kaikkien yleisöjuhlien ja massatapahtumien yhteydessä.

Näitä riskejä sekä laki- ja turvallisuusongelmia on myös muissa julkisilla paikoilla järjestettävissä juhlissa, esimerkiksi Ranskan kansallispäivänä 14. heinäkuuta, tai musiikkipainotteisissa Teknoparaati- ja Gay Pride -marsseissa, urheilutapahtumissa (esim. erilaiset Ranskan ja muiden Euroopan maiden ympäriajot) tai kaupallisissa tapahtumissa (ulkoilmamyyntitapahtumat ja markkinat). Fête de la Musique vaatii kuitenkin laajuutensa ja nuoren, vaaroille erityisen alttiin yleisönsä takia paljon enemmän resursseja kuin vastaavanlaiset tapahtumat yleensä. Tämä vaatii julkisten ja yksityisten tahojen ja järjestöjen yhteistyötä ja jalkautumista aivan kuten myös lukuisat muut kesän festivaalit. Fête de la Musique aloittaa yleensä näiden festivaalien sarjan, joten sen aikana on mahdollista testata turvatoimia loppuvuoden festivaaleja varten.

Kaikki eivät kannata festivaalin kiinteää päivämäärää. Silloin kun 21. kesäkuuta osuu keskelle viikkoa, monet eivät voi osallistua juhlimiseen tai joutuvat ainakin pärjäämään vähillä unilla, jos asuvat juhlapaikkojen läheisyydessä. Monien mielestä olisikin ollut järkevämpää valita esimerkiksi kesä- tai heinäkuun ensimmäinen lauantai.

Fête de la Musiquen suosio on kasvanut vuosi vuodelta: yksistään Ranskassa esiintyy juhlilla kulttuuriministeriön mukaan noin 5 miljoonaa harrastajasoittajaa tai -laulajaa yli 18 000 konsertissa, jotka houkuttelevat yli 10 miljoonaa katsojaa. Niin Ranskassa kuin muissakin maissa järjestäjäkaupungit noudattavat kansainvälistä peruskirjaa, joka takaa yleisön vapaan ja ilmaisen pääsyn tapahtuman konsertteihin ja pyrkii nostamaan harrastajamusiikin arvostusta.

Ranskan tilastokeskuksen mukaan 97 prosenttia ranskalaisista tuntee Fête de la Musiquen. Näistä 10 prosenttia on esiintynyt juhlilla itse ja 79 prosenttia on ollut katsojana vähintään kerran viimeisten 25 vuoden aikana. Musiikkia säännöllisesti harrastavia alle 15-vuotiaita on Ranskassa 1,7 miljoonaa (määrä ei sisällä 10:tä miljoonaa koulujen musiikkituntien oppilasta). Yksityisten ja julkisten musiikkikoulujen oppilaita on yli 80 000.

Perinteisiin kulttuurilaitoksiin (teatterit, konserttisalit, museot jne.) verrattuna juhla houkuttelee katsojiksi enemmän maalaisia kuin kaupunkilaisia, ja enemmän maanviljelijöitä, käsityöläisiä ja kauppiaita kuin toimihenkilöitä. Tämän selittää se, että sisäänpääsy on ilmainen ja tapahtumassa on tarjolla sellaisia musiikki- ja tanssityylejä, joille ei olisi sijaa tavanomaisissa kulttuuritapahtumissa. Tällaisia ovat olleet aikanaan vasta kehittymässä olevat tyylit kuten rap, hip hop, tekno tai street dance. Myös vähemmistömusiikin edustajat, etenkin afrikkalaiset ja karibialaiset muusikot, saavat juhlassa tilaisuuden tulla esiintymään siirtolaislähiöistä suuren yleisön eteen. Yhtä lailla myös paikallisen kansanmusiikin harrastajat tavoittavat uusia kuulijoita. Juhla on monille uusille lahjakkuuksille mahdollisuus nousta julkisuuteen, mutta se on myös musiikkityylien iloinen kohtauspaikka, jossa erilaiset tyylit saavat vaikutteita toisistaan.

Fête de la Musique on osoittanut, että lukuisat harrastajamuusikot ja suuri osa nuorista on kiinnostunut myös vanhanaikaisina pidetyistä musiikkityyleistä. Melkein 23 prosenttia 15–17-vuotiaista nuorista osallistuu juhlan esityksiin, ja 78 prosenttia osallistuu juhlaan tavalla tai toisella. Kiinnostusta löytyy myös suurelta yleisöltä, joka saa vuosittain nauttia omaperäisistä teoksista ja uusista ilmaisutavoista sekä alati uudistuvista tyyleistä. Kaikki tämä osoittaa kiinnostusta kulttuuriin ja koko kansan tarvetta musisointiin.

Tämä suosittu festivaali on nykyään tärkeä ja olennainen osa ranskalaista kulttuuria, mutta siitä on myös tullut valtava maailmanlaajuinen tapahtuma, joka vaikuttaa Ranskan ja ranskankielisyyden imagoon. Se myös edistää kulttuurien monimuotoisuutta ja rauhanaatetta.

Yksi seuraus Fête de la Musiquen suosiosta on, että muutkin Ranskan kesäkauden musiikkifestivaalit kukoistavat, ja niiden lukumäärä on lisääntynyt. Menestyksen ansiosta festivaalit ovat onnistuneet saamaan enemmän rahoitusta ja esiintymispaikkoja sekä erilaisille yleisöille esiintymään tottuneita hyviä muusikoita. Tämän juhlan avulla on voitu varmistaa muiden kesän festivaalien näkyvyys ja taloudellinen menestys. Useissa pienissä kaupungeissa, joissa ei käy paljon matkailijoita, Fête de la Musique on käytännössä vuoden ainoa tärkeä kulttuuritapahtuma. Usein Ranskan kansallispäivän katutanssiaisetkaan eivät houkuttele yhtä paljon katsojia tai harrastaja- ja ammattimuusikoita.

Toinen seuraus festivaalin menestyksestä on ollut muiden taidemuotojen kansallisten festivaalien syntyminen. Esimerkiksi nuoremmalle yleisölle tarkoitettua Fête du Cinéma -elokuvafestivaalia, joka järjestetään kesäkuun lopulla hiukan Cannesin elokuvajuhlien jälkeen, on alettu Ranskassa järjestää vuodesta 1985 lähtien. Rakennusperintöpäiviä on vietetty Ranskassa vuodesta 1983 lähtien ja kaikkialla Euroopassa vuodesta 1991 lähtien. Rakennusperintöpäivien aikana monet yleisöltä normaalisti suljetut paikat ovat auki suurelle yleisölle yhden syyskuun viikonlopun ajan. Tällaisia paikkoja ovat monet monumentit, entisöidyt rakennukset tai muutoin poikkeukselliset, esimerkiksi erilaisten instituutioiden tai palveluiden käytössä olevat paikat.

Fête de la Musique ei ole kansainvälisesti saavuttanut vielä samaa laajuutta kuin Ranskassa, koska se on hyvin riippuvainen paikallisten järjestäjien tahdosta, yhdistyskentältä tulevista varoista ja usein myös ranskankielisistä verkostoista. Tietyillä alueilla, kuten Saksassa, Belgian ranskankielisillä alueilla, Sveitsissä ja joissakin latinalaisen Amerikan maissa, tapahtuma on selvästi suositumpi ja spontaanimpi kuin toisilla alueilla. Näillä suosituimmilla alueilla järjestetään monia tapahtumia, joiden organisointia ja turvallisuutta julkiset tahot aktiivisesti tukevat.

New Yorkissa järjestettiin ensimmäinen Fête de la Musique (Make Music New York) vuonna 2007. Vuonna 2009 tapahtumassa esiintyi 900 musiikkiryhmää, jotka esiintyivät eri puolilla New Yorkin kaupunkia.

Ranskan ulkoministeriö tukee muissa maissa järjestettäviä Fête de la Musique -tapahtumia samoin kuin Ranskan suurlähetystöt, konsulaatit ja kauppakamaritkin. Myös kunkin järjestäjämaan muut ranskankieliset tahot saattavat tukea tapahtumaa, kuten Belgiassa Vallonian alue ja Belgian Ranskalainen yhteisö, ja näiden kanssa yhteistyötä tekevät ulkomaiset kulttuurilaitokset. Näihin kuuluu esimerkiksi maailmanlaajuinen Alliance Française, joka järjestää omat paikalliset tapahtumansa tai tukee paikallisia aloitteita ilmaisten, kaikille avointen musiikkitapahtumien järjestämiseksi. Kansainväliseen järjestäjien verkostoon kuuluvat mm:

• Cultures France (entinen Association Française d'Action Artistique, AFAA)
• Alliance Française (AF)
• Francophonie Diffusion (FD)
• Bureau Export de la Musique Française (ranskalainen musiikin vientiyhdistys)

Ranskassa kulttuuriministeriön alaiset paikalliset yhteisöt antavat tukensa järjestämällä konserttikäyttöön julkisia kaupunkitiloja, saleja, puistoja, stadioneita ja raviratoja. Useat paikalliset yhdistykset vastaavat myös peruslogistiikasta, ja julkiset tahot huolehtivat kansallisella tasolla turvallisuudesta ja varmistavat, että näytöksille varatut alueet suljetaan liikenteeltä, jolloin ne jäävät muusikoiden ja yleisön käyttöön.

Seuraavat festivaalin yhteistyökumppanit edistivät vuoden 2008 tapahtumaa Ranskassa näyttämällä koosteen ilmaisista julkisista esityksistä:

• julkisen Radio France -yhtymän radiokanavat
• France Télévisions -yhtymän kansalliset ja paikalliset kanavat (France 2, France 3, France 4, France Ô ja RFO)
• kansainvälinen tv-kanava TV 5 Monde, joka lähettää myös koosteen musiikkitapahtumista verkon ranskankielisillä kanavilla eri maissa
• Mondomix.com-musiikkitietosivusto
• Anous.fr-sivusto kaupunkimusiikin ajankohtaisista asioista

Fête de la Musique saa tukea myös seuraavilta virallisilta ammattiyhdistyksiltä:

• SACEM: Société des auteurs, compositeurs et éditeurs de musique (ranskalainen musiikintekijöiden etujärjestö)
• UCMF: Union des compositeurs de musique de films (ranskalainen elokuvamusiikin säveltäjien yhdistys)

Näiden yhdistysten sivustoilla on saatavilla musiikkia ja nuotteja, joita voi ladata ilmaiseksi.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Fête de la Musique