Fusuma (jap.襖), pidemmin fusumashōji (jap.襖障子), on perinteisessä japanilaisessaarkkitehtuurissa läpinäkymätön, liukuva, huonetilaa jakava seinäke. Läpikuultavia liukuseiniä kutsutaan vuorostaan nimellä akarishōji. Fusumat ovat puurakenteisia ja paperilla päällystettyjä. Nykyisin ne ovat useimmiten koristelemattomia, mutta aiemmin ne saatettiin peittää loisteliain maalauksin.[1][2]
Nara- ja Heian-kausilla huonetilan jakamiseen käytettiin taiteltavia seinäkkeitä, joiden rakenne oli hyvin samankaltainen kuin myöhempien fusuma-seinien mutta jotka eivät olleet liukuvia. Liukuseiniä alettiin käyttää Heian-kauden loppu- tai Kamakura-kauden alkuvaiheilla, aluksi hienoston shoin-tyylisissä huviloissa ja myöhemmin myös tavallisen kansan asunnoissa. Hienostuneimmat fusumat peitettiin silkillä ja koristeltiin kuuluisien taiteilijoiden maalauksin.[1] Rakennuksen eri tilat saatettiin koristella erilaisin luontoaihein. Toisin kuin seinälle ripustettavat maalaukset, fusumat olivat osa talon pysyvää sisustusta ja siten alttiina auringonvalolle, lämpötilan vaihteluille ja kulumiselle. Joitakin fusuma-seiniä Muromachi- ja Momoyama-kausilta on kuitenkin säilynyt.[2]
Rakenne
Fusuman rakenteena on puukehikko (襖骨, fusumabone), joka on varustettu pysty- ja vaakasuuntaisin välipuittein. Kehikon kulmiin ja vetimen kohdalle kiinnitetään sen vahvistamiseksi puulevyt (火打板, hiuchi-ita tai 力板, chikara-ita). Kehikon keskimmäinen vaaka- ja pystypuite ovat muita vahvempia (力骨, chikarabone tai 力子, chikarako). Kehikko päällystetään paperikerroksin ja viimeistellään korkealaatuisemmalla, mahdollisesti lakatulla puukehällä, joka sahataan liukuoven ylä- ja alakiskoon sopivaksi. Fusuman upotettu vedin (引手, hikite) on tavallisesti pyöreä, mutta aiemmin käytettiin usein yksilöllisen muotoisia vetimiä.[1]
