Fredrik Ulrik Bernt Otto Stackelberg (8. tammikuuta 1745 Brollsta, Ruotsi – 6. syyskuuta 1810 Vehmaa)^[1] oli suomalainen vapaaherra, sotilas ja valtiopäivämies.

Stackelbergin vanhemmat olivat vapaaherra, sotamarsalkka Berndt Otto Stackelberg ja Amalia Elisabet von Ellrichshausen ja puoliso vuodesta 1775 Johanna Gustava Blomcreutz (k. 1807). Stackelberg oli kersantti Turun läänin jalkaväkirykmentissä 1753 ja Länsipohjan rykmentissä vänrikki 1756 ja luutnantti 1760. Hän palveli luutnanttina Turun läänin jalkaväkirykmentissä 1766, jossa hän tuli alikapteeniksi 1770, kapteeniksi 1773, majuriksi 1777 ja everstiluutnantiksi 1787. Palveluksesta hän erosi 1795. Stackelberg oli edustaja aatelissäädyssä Porvoon valtiopäivillä 1809.^[1][2]