Fredrik Klingstedt

Fredrik Woldemar Klingstedt (19. lokakuuta 1881 Hämeenlinnan maalaiskunta[1] – 23. helmikuuta 1964 Loviisa[2]) oli suomalainen kemisti ja kasvitieteilijä, joka toimi Åbo Akademin professorina. Klingstedt oli mukana myös sortokausien aikaisessa aktivistiliikkeessä.

Elämä

Hämeenlinnassa syntyneen Klingstedtin vanhemmat olivat ratsumestari Carl Fredrik Klingstedt ja Olga Appelberg. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Nya svenska läroverketista, opiskellen sen jälkeen Helsingin yliopistossa vuodesta 1900 lähtien ja myöhemmin Åbo Akademissa.[3] Vuodesta 1925 Klingstedt toimi Åbo Akademin kemian dosenttina[1] ja väitteli tohtoriksi 1927.[3] Hän oli Åbo Akademin kemian professori 1928–1931 sekä puukemian ja kemiallisen teknologian professori 1931–1947.[3] Tämän jälkeen Klingstedt toimi vielä Kymin Oy:n neuvottelevana kemistinä 1949–1952.[1] Kasvitieteilijänä Klingstedt teki kesällä 1909 tutkimusmatkan Vesisaareen ja Kuolan niemimaalle yhdessä Alvar Fredrik von Fieandtin kanssa.[4]

Klingstedt avioitui vuonna 1907 Gustava Fredrika Bengtsin kanssa.[3]

Aktivismi

Heinäkuussa 1905 Klingstedt osallistui aktiivisen vastustuspuolueen ja Helsingin työläisaktivistien taisteluosaston suunnittelemaan Suomen kenraalikuvernöörin apulaisen Vladimir Deutrichin murhayritykseen. Hän valmisti Helsingin yliopiston kemian laitoksella pommin, jonka toimittaja Artturi Salovaara heitti Senaatintorilla kohti Deutrichia. Räjähteeseen tarvittavia materiaaleja ja rakennusohjeita Klingstedt oli saanut Sveitsissä asuneilta venäläisiltä vallankumouksellisilta.[5]

Klingstedt rakensi myös Viipurin läänin poliisikomentajalle Leo von Grossille toukokuun alussa 1905 lähetetyn pakettipommin, joka ei kuitenkaan pakettia avattaessa räjähtänyt. Kesällä häntä avusti pommien valmistuksessa Sveitsistä Suomeen saapunut venäläisten sosialistivallankumouksellisten räjähdysaine- ja pommiasiantuntija Pinhas Rutenberg, joka oleskeli Suomessa tohtori Braunin nimellä. Hämeen läänin kuvernööriä Aleksandr Papkoffia vastaan 10. syyskuuta 1905 Hämeenlinnassa tehty pommi-isku epäonnistui kun kuvernöörin vaunujen viereen heitetty maitokannuun piilotettu pommi ei räjähtänyt vaan syttyi vain palamaan. Syyskuun lopulla 1905 aktivisteihin kuulunut Uno Serenius ja eräs työläisaktivisti aikoivat tehdä pommiattentaatin Suomen kenraalikuvernööri, ruhtinas Ivan Obolenskia vastaan Kaipiaisten rautatieasemalla Klingstedtin ja Rutenbergin rakentamalla seitsemän kilon painoisella pommilla. Pommissa käytetty dynamiitti oli tuotu maahan aselaiva John Graftonin lastin mukana. Obolenski muutti kuitenkin matkasuunnitelmiaan ja matkasi Pietariin junan sijasta laivalla. Serenius aikoi sitten käyttää samaa pommia Viipurin läänin kuvernöörin viransijaista vapaaherra Michael von Medemia vastaan tehdyssä iskussa, mutta tämä hanke ei toteutunut.[6]

Teoksia

  • Statistiska undersökningar av språkförhållandena i Nylands län åren 1895 och 1905, Helsinki, 1909.
  • Ungdomsrörelsen i svenska Nyland 1889-1914, Nylands Svenska Ungdomsförbund, Helsinki, 1915.
  • Ett tvivelaktigt konsortium och andra uppsatser, WSOY, Helsinki, 1916.
  • Über die ultravioletten Absorptionsspektren einiger Mono- und Biderivate des Benzols, Åbo Akademi, Turku, 1924.
  • Über die Einwirkung von unterchloriger Säure auf Benzolkohlenwasserstoffe, Åbo Akademi, Turku, 1927.
  • Om basiska kalksalter och bildningen av klorkalk, Åbo Akademi, Turku, 1932.
  • Über basische Calsiumsalze, Åbo Akademi, Turku, 1936.
  • Über Farbenreaktionen von Flechten der Gattung Usnea, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Helsinki, 1965.
  • Bidrag till kännedomen om floran i Pernå socken, Bertel Lembergin kanssa, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Helsinki, 1967.

Lähteet

  1. ↑ a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 4, p. 1147
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, Kuolleita (ei sivunumeroa)
  3. ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1900 - 1907 Helsingin yliopisto. Viitattu 2.3.2016. (venäjäksi)
  4. ↑ Uotila, Pertti: Finnish botanists on the Kola Peninsula (Russia) up to 1918, s. 93. Helsinki: Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 2013. ISSN 0373-6873 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Klinge, Matti (toim.): Helsingin yliopisto 1640–1990: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, s. 848. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-11022-8-1
  6. ↑ Mika Tyry : Suomalaisten aktivistien käyttämät pommit vuosina 1904-1905, Historian kandidaatintutkielma, Oulun yliopisto Historiatieteet 19.5.2021, sivut 13-27