Macià syntyi Vilanova i la Geltrússa vuonna 1859. Hän lähti sotilasuralle ja kohosi pioneerijoukoissa everstiksi. Katalonialaisten sanomalehtien Cucutin ja Veu de Catalunyan kieltäminen toi Macian politiikkaan.[3] Hänet valittiin Solidaritat Catalana -liikkeeseen, ja hän osallistui sen ehdokkaana vaaleihin, jolloin hän joutui luopumaan armeijaurasta.[4]
Vuonna 1923 kun Miguel Primo de Rivera kaappasi vallan ja loi yksipuoluejärjestelmän, Macià lähti maanpakoon. Hän palasi Kataloniaan vuonna 1931 ja osallistui vasemmistopuolueiden konferenssiin, jossa perustettiin kolmen puolueen liitto. Se sai murskavoiton kunnallisvaaleissa.[3] Primo de Riveran kaaduttua järjestettiin vaalit, joissa monarkia hävisi. Macià julisti Katalonian tasavallan itsenäiseksi, mutta puoluetovereiden painostuksesta muutti julistuksen tarkoittamaan itsehallinnollista aluetta, jolle luvattiin laajoja vapauksia Espanjan tasavallassa.[2] Francesc Macià valittiin sen puheenjohtajaksi vuonna 1932. Hän jatkoi autonomian edistämistä ja hävisi vaalit marraskuussa 1933.[4] Hän kuoli joulupäivänä 1933, ja hautajaiset olivat suuri kansallinen tapahtuma.[3]
