Fossiilinen vesi

Fossiilisella vedellä keinokasteltuja viljelmiä aavikolla Libyassa

Fossiilinen vesi on vettä, joka on säilynyt pohjavesimuodostumassa eli akviferissa useita tuhansia vuosia.[a][1][2] Ympäröivän alueen ilmasto on monissa tapauksissa muuttunut sen jälkeen kun vesi suotautui akviferiin, eikä akviferiin välttämättä tule ollenkaan uutta vettä. Siten monet fossiilisen veden esiintymät ovat uusiutumattomia luonnonvaroja.[2]

Merkittäviä esiintymiä

Suurin tunnettu fossiilisen veden esiintymä on Nuubian hiekkakivialueen akviferijärjestelmä eli NSAS (Nubian Sandstone Aquifer System), joka levittäytyy noin 2,2 miljoonan neliökilometrin alueelle Pohjois-Afrikan Egyptissä, Libyassa, Sudanissa ja Tšadissa. Akvifereissa on arvioitu olevan noin 373 000 kuutiokilometriä käyttökelpoista makeaa vettä. Alueen pohjavesien ei ole havaittu merkittävästi uusiutuvan.[3][4]

Australiassa sijaitseva Iso arteesinen allas on suuri fossiilista vettä varastoiva arteesinen akviferi. Noin 1,7 miljoonan neliökilometrin alueelle itäisessä Australiassa levittäytyvä akviferi on Australian suurin ja tärkein pohjavesivaranto.[5]

Luoteisen Saharan akviferijärjestelmä eli NWSAS (North Western Sahara Aquifer System) kattaa yli miljoona neliökilometriä Pohjois-Afrikan Algeriassa, Libyassa ja Tunisiassa.[6]

Yhdysvaltain tärkeimmän pohjavesimuodostuman Ogallalan akviferin vesivarantoja on myös luonnehdittu fossiiliseksi vedeksi.[7]

Huomioita

  1. ↑ Suomenkielisen lähteen mukaan fossiilinen vesi on pohjavettä, englanninkieliset lähteet saattavat erotella muitakin fossiilisen veden tyyppejä.

Lähteet

  1. ↑ fossiilinen vesi Tieteen termipankki. Viitattu 14.5.2020.
  2. ↑ a b Foster, Stephen; Loucks, Daniel P.: Non-renewable groundwater resources: a guidebook on socially-sustainable management for water-policy makers (julkaisun s. 14, joka on pdf-tiedoston s. 11) 2006. UNESCO. Viitattu 14.5.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Foster, Stephen; Loucks, Daniel P.: Non-renewable groundwater resources: a guidebook on socially-sustainable management for water-policy makers (julkaisun s. 75–77, jotka ovat pdf-tiedoston s. 69–71) 2006. UNESCO. Viitattu 14.5.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Lehtinen, Heli; Usva, Kirsi: Lähestymistapoja elintarvikkeiden vesijalanjäljen arvioimiseksi (julkaisun s. 16, joka on pdf-tiedoston s. 17; suomennos ”Nuubian hiekkakivialue”) MTT Raportti. 2011. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Viitattu 14.5.2020.
  5. ↑ Foster, Stephen; Loucks, Daniel P.: Non-renewable groundwater resources: a guidebook on socially-sustainable management for water-policy makers (julkaisun s. 82, joka on pdf-tiedoston s. 76) 2006. UNESCO. Viitattu 14.5.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Foster, Stephen; Loucks, Daniel P.: Non-renewable groundwater resources: a guidebook on socially-sustainable management for water-policy makers (julkaisun s. 68, joka on pdf-tiedoston s. 62) 2006. UNESCO. Viitattu 14.5.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Gurdak, Jason J.; McMahon, Peter B.; Dennehy, Kevin; Qi, Sharon L.: Chapter 2: Background on the Water Resource Beneath the High Plains (julkaisun s. 7, joka on pdf-tiedoston s. 17) Water Quality in the High Plains Aquifer, Colorado, Kansas, Nebraska, New Mexico, Oklahoma, South Dakota, Texas, and Wyoming, 1999–2004. U.S. Geological Survey. Viitattu 14.5.2020. (englanniksi)