Forth Bridge on vuonna 1889 valmistunut Skotlannissa oleva rautatiesilta, joka ylittää Forthinvuonon. Se on teräksestä rakennettu ulokepalkkisilta, jonka kokonaispituus on 2 467 metriä. Sen jänneväli oli 521 metriä.
Forth Bridge on teräksestä rakennettu ulokesilta. Sillan kokonaispituus siihen johtavat viaduktit mukaan luettuna on 2 467 metriä.[1]
Siltaa kantavat kolme uloketornia, joista lähtee kumpaankin suuntaan 207 metriä pitkät ulokkeet. Ulokkeiden välissä 107 pitkä riippuva jänne. Kolmen tornin väliin muodostuu näin kaksi 521 metriä pitkää jännettä, jotka olivat 28 vuoden ajan maailman pisimmät. Tornit kohoavat 110 metriä graniittisten tukipylväiden yläpuolelle.[2] Tornien huiput ovat kokonaisuudessaan 137 metriä joen pohjan yläpuolella.[1]
Sillan rakentamiseen käytettiin 53 000 tonnia terästä, ja se oli aikanaan Britannian ensimmäinen suuri teräsrakennelma.[1]
Historia
Forth Bridgen rakennustöitä.
Firth of Forthin halki South QueensferrystäNorth Queensferryyn oli kulkenut lautta 1100-luvulta saakka. Se yhdisti Skotlannin koillisosan Edinburghiin ja maan eteläosaan. Forthinvuonon ylittämiselle alettiin hakea 1800-luvulla vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ne saivat lisää intoa taakseen vuosisadan puolivälissä, kun rautatieverkko alkoi laajentua.[3]
Nuori insinööri Thomas Bouch alkoi 1849 suunnitella ratkaisuja Forthin- ja Taynvuonon ylittämiseksi. Tayn rautatiesillan rakentaminen aloitettiin 1871 ja Forthin sillan peruskivi laskettiin 1873. Projekti päättyi kuitenkin joulukuussa 1879, kun Tayn silta romahti myrskyssä ja vei mukanaan noin 75 ihmistä.[3]
Bouchin siltasuunnitelmat laitettiin jäihin onnettomuuden jälkeen, mutta siltahankkeelle haettiin silti jatkoa. Uuden suunnitelman esittivät John Fowler ja Benjamin Baker toukokuussa 1881.[3] Forth Bridge Railway Company hyväksyi 1,6 miljoonan punnan suunnitelman joulukuussa 1882.[4]Parlamentti oli hyväksynyt sen jo heinäkuussa.[3]
Silta rakennettiin kahdessa vaiheessa. Vuosina 1882–1885 keskityttiin vedenalaisiin rakennelmiin ja rakennettiin myös sillan perustukset. Vuosina 1886–1889 pystytettiin kolme konsolitornia ja rakennettiin sillalle johtavat viaduktit. Rakennustöissä oli parhaimmillaan mukana 4 600 miestä. Töiden aikana kuoli 73 työntekijää. Silta valmistui 15. marraskuuta 1889, testattiin tammikuussa 1890 ja avattiin 4. maaliskuuta 1890.[4]
Sillan rakennelmia on muutaman kerran muokattu sen valmistumisen jälkeen. Rautatien kantavaa kantta vahvistettiin 1913, valonheittimet asennettiin 1990-luvulla ja yhden ympärille lisättiin jalkakäytävä 2012.[4]
Valtio omisti sillan vuoteen 1993 saakka. Sen uusi omistaja Network Rail teki 2001–2011 sillalle laajan kunnostustyön. Sen aikana se muun muassa maalattiin kokonaan uudella pitkäaikaisella maalilla.[4]
