Ford Mustang (4. sukupolvi)
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat Dearborn, Michigan
Valmistaja	Ford Motor Company
Valmistusvuodet	10/1993 – 5/2004 [1]
Korimalli	2-ovinen coupe 2-ovinen convertible
Muotoilija	Patrick Schiavone (ulko: 1990) Emeline King (sisä: 1990) Doug Gaffka (facelift: 1996)
Edeltäjä	Ford Mustang 3. sukupolvi
Seuraaja	Ford Mustang 5. sukupolvi
Tekniset tiedot
Pohjalevy	Ford Fox-4 SN-95(1) 1994–1998 Ford Fox-4 SN-95(2) 1999–2004
Moottori	3,8 l OHV Essex V6 (1994-2004) 3,9 l OHV Essex V6 (2004) 4,9 l OHV Windsor V8 (1994-1995 GT) 5,8 l OHV Windsor V8 (1995 Cobra R) 4,6 l 2v SOHC Modular V8 (1996-2004 GT) 4,6 l 4v DOHC Modular V8 (1996-2001 Cobra) 4,6 l 4v DOHC SC Modular V8 (2003-2004 Cobra) 5,4 l 4v DOHC Modular V8 (2000 Cobra R)
Vetotapa	takaveto
Vaihteisto	T-5 5-vaiht. manuaali (1994-2004 V6) World Class T-5 (1994-1995 GT & Cobra) T-45 5-vaiht. manuaali (1996-1999 Cobra & 1996-2001 GT) TR-3550 5-vaiht. manuaali (1995 Cobra R) TR-3650 5-vaiht. manuaali (2001 Cobra & 2001-2004 GT) T-56 6-vaiht. manuaali AODE 4-vaiht. automaatti (1994-1995 V6 & GT) 4R70W 4-vaiht. automaatti (1996-2004 V6 & GT)
Mitat
Pituus	181.5 in (4610 mm) 1994-1998 182.5 in (4636 mm) 1994-1998 Cobra 183.2 in (4653 mm) 1999-2004 183.5 in (4661 mm) 1999-2004 Cobra
Akseliväli	101.3 in (2573 mm)
Leveys	71.8 in (1824 mm) 1994-1998 73.1 in (1857 mm) 1999-2004
Korkeus	52.9 in (1344 mm) 1994–96 coupe 53.2 in (1351 mm) 1997–98 coupe & Cobra convertible 53.4 in (1356 mm) GT coupe, 1997–98 convertible & GT convertible 53.3 in (1354 mm) 1994–96 GT convertible & Cobra 53 in (1346 mm) 1994–96 convertible 53.1 in (1349 mm) 1999–2004 coupe 53.2 in (1351 mm) 1999–2004 convertible & Cobra 53.3 in (1354 mm) 1999–2001 Cobra convertible 52.4 in (1331 mm) Mach 1 52.5 in (1334 mm) 2002–04 SVT Cobra coupe 52.9 in (1344 mm) 2002–04 SVT Cobra convertible
Infobox OK

Pääartikkeli: Ford Mustang

Neljännen sukupolven Mustang oli Ford Motor Companyn vuosina 1994–2004 valmistama urheiluautomalli.

Mallivuodelle 1994 esiteltiin Mustang, joka oli saanut osakseen suurimmat muutokset liki viiteentoista vuoteen. Fordin sisäisellä koodilla "SN-95" suunniteltu malli perustui päivitetylle Fox-pohjalevylle. Suunnittelutiimin päävastaava Bud Magaldi halusi että autoon yhdistetään sopivalla tavalla Mustangin klassisia tunnuspiirteitä.^[2] Avomalli pysyi tuotannossa, mutta parin aiemman sukupolven liftback -kori oli jätetty pois valikoimasta.^[3]

Ennen uuden Mustangin virallista julkaisua Ford esitteli vuoden 1993 Detroitin autonäyttelyssä Mustang Mach III -konseptiauton, joka antoi viitteitä uuden mallin ulkonäöstä. Darrell Behmerin ja Bud Magalin suunnitteleman kaksipaikkaisen mallin voimanlähteeksi oli valjastettu mekaanisella ahtimella ryyditetty 4,6-litrainen DOHC V8, jonka tehoksi ilmoitettiin 450 hv (336 kW). Ao. moottori oli myös konseptiversio, eikä sellaisenaan päässyt tuotantoon, mutta se antoi viitteen siitä, että Fordin Modular-moottoriperheen edustaja tulisi tulevaisuudessa löytymään myös Mustangin konehuoneesta.^[4]

Perus-Mustangin voimanlähteenä oli 3,8 l OHV V6 -moottori ja sen jatkeena vakiovarusteinen 5-portainen manuaalivaihteisto tai valinnainen 4-portainen AODE-automaatti. V6-moottori tuotti tehoa 145 hv (108 kW) @ 4000 r/min ja vääntöä 215 lb.ft (292 Nm) @ 2500 r/min. Uuden EEC-V-moottorinohjausjärjestelmän käyttöönoton myötä, vuonna 1996, perus-V6 sai tehoa lisää viisi hevosvoimaa. Samana vuonna AODE-vaihteiston tilalle tuli 4-portainen 4R70W-automaattivaihteisto.

1994 Mustang convertible V6, punaisella sisustuksella. Muut sisustan värivaihtoehdot olivat musta ja beige.

Vuoden 1994 Mustangin tarpeita varten Ford oli allokoinut Fox-pohjalevyn lisäkehitykseen 700 miljoonaa dollaria. Pyrkimyksenä oli parantaa auton ajettavuutta ja vähentää NVH:ta (Noise, vibration, harshness), verrattuna edellisen sukupolven Mustangiin. Etupään MacPherson-tuennassa otettiin käyttöön pidemmät alatukivarret, uusi olkakappale ja kallistuksenvakaaja sekä joukko muita muutoksia, vuodelta 1979 periytyvän pyöränripustuksen parantamiseksi. Takana oli nelivarsituettu jäykkä akseli.^[5] Vuoden 1994 Mustangin vakio-perävälitys oli 2.73:1, myöhemmin se vaihdettiin tiheämpään 3.27:1-välitykseen. Kaikkien Mustang-versioiden vakiovarusteena oli levyjarrut kaikilla pyörillä, lukkiutumattomat jarrut (ABS) oli valinnaisvaruste.^[6]

Uuden ulkokuorensa ohella 1994 Mustang sai täysin uudelleenmuotoillut sisätilat. Samaa teemaa noudattava, pehmein ja kaarevin vedoin muotoiltu "dual-cockpit" -ohjaamo, löytyy myös saman aikakauden Thunderbirdistä. Vuoden 1994 Mustangin optiovarustelista oli runsas, joistain niistä tuli myöhemmin vakiovarusteita. Suosittu varustepaketti (vakiona convertible- ja GT -malleissa) sisälsi sähkötoimiset lasinnostimet ja takaluukun lukon sekä sähkösäätöiset taustapeilit. Muita valinnaisvarusteita olivat mm. paketti johon kuului oven lukkojen kauko-ohjain ja tavaratilan kuormaverkko. Valinnainen ilmastointilaite oli CFC-vapaa, vakionopeussäädin kuului varustepaketti 2:een, joka sisälsi paljon muutakin varustetta. Valinnaisena äänentoistolaitteena oli tarjolla Mach 460, 230-wattisella monikaiutinjärjestelmällä. CD-soitin oli valinnaisvaruste. Vuoden 1994 Mustangin ajo- ja käyttöturvallisuutta lisääviä vakiovarusteita olivat kolmipisteturvavyöt neljällä istuinpaikalla ja uutuutena kaksi turvatyynyä edessä.^[7] Mallivuodelle 1996 takavalojen muotoilu muuttui kolmesta vaakatasoisesta raidasta kolmeen pystyasentoiseen osioon, joka muotoiluteemana oli osa Mustangin klassisia design-piirteitä.

Perus-Mustangiin perustuva, mutta tehokkaampi ja alustaltaan tiukemmaksi viritetty uusi Mustang GT esiteltiin vuodelle 1994. Mallin voimanlähteenä toimi edelleen, jo aiemmista sukupolvista tuttu, Fordin 302-kuutiotuumainen, pikkulohkoinen työntötanko-Windsor V8. Perinteiseen tapaan moottorin kuvaus oli "5.0 L", vaikka sen iskutilavuus on pyöristettynä 4,9 litraa. Tehoa se antoi 215 hv (160 kW) @ 4200 r/min ja vääntöä 285 lb.ft (386 Nm) @ 3500 r/min. Mustang GT:n kiihtyvyys 0–60 mph (97 km/h) nopeuteen vei reilut kuusi sekuntia ja varttimailin se taittoi noin 15 sekunnissa.^[8] Tiukemman alustan lisäksi muita Mustang GT:n perusmallista erottavia ominaisuuksia olivat 3.08:1 perävälitys (myöhemmin 3.27:1 tai 3.55:1, riippuen vaihteistosta ja mallivuodesta), kaksoispakoputkisto ja suuremmat 16-tuumaiset vanteet (perusmallin pyöräkoko oli 15 tuumaa). Amerikkalainen autoilun aikakauslehti Motor Trend nimesi 1994 Mustang GT:n Car of the Year -tittelin voittajaksi.

Vuonna 1995 markkinoille tuotiin ainoastaan yhden vuoden elänyt Mustang GTS. Malli oli Mustang GT:n riisuttu versio, jossa oli GT:n performance-tekniikka ja alusta, mutta mahdollisimman niukasti mukavuuspainotteisia varusteita.^[9]

Vuonna 1996 Ford pudotti valikoimasta pois vuodesta 1968 asti valmistetun 302 CID Windsor V8 -moottorin ja esitteli Modular 4.6 L SOHC V8:n.^[10] Näitä moottoreita valmistettiin kahdessa eri tuotantolaitoksessa, Ontarion Windsorissa Kanadassa ja Michiganin Romeossa Yhdysvalloissa. VIN-koodin kahdeksas merkki ilmaisee sen, kumpi moottoreista on auton keulalla. "W" tarkoittaa "Romeo"-moottoria ja "X" "Windsor"-moottoria.^[11]

Windsor- ja Romeo-moottoreiden välillä on lieviä eroavaisuuksia. Eräs tällainen on venttiilikoppien pultit, joita on Romeossa vähemmän kuin Windsorissa. Toinen on jakopään kopan kiinnityspultit, Windsorissa käytetään 8 mm ja Romeossa 10 mm pultteja. Romeon runkolaakerikannet ovat kiinni pulteilla, Windsorissa on kierretappi- ja mutterikiinnitys. Uuden moottorin tekniset arvot olivat samat kuin edeltäjänsä; teho 215 hv (160 kW) @ 4400 r/min, vääntö 285 lb.ft (386 Nm) @ 3500 r/min. Vuonna 1998 näitä arvoja nostettiin hieman ja 4.6 L V8 -moottorin tehoksi ilmoitettiin 225 hv (168 kW) @ 4750 r/min ja vääntömomentiksi 290 lb.ft (393 Nm) @ 3500 r/min. Muutos tehtiin moottorinohjauksen uusilla asetuksilla ja polttoainejärjestelmän muutoksilla. Vaikka 4.6 L V8:n suoritusarvot olivat samat tai paremmat kuin vanhemman 302 V8:n, moottoria moitittiin vajaatehoiseksi, etenkin pääkilpailijaansa Chevrolet Camaron OHV V8 -moottoriin verrattuna. Camaron moottori oli tosin iskutilavuudeltaan hieman suurempi ja luonteeltaan erilainen.^[12]

Pääartikkeli: Ford Mustang SVT Cobra

Fordin Special Vehicle Team (SVT) -yksikkö oli kehittänyt Mustang GT:n pohjalta suuren suorituskyvyn omaavan tehoversion,Mustang Cobran. Vuonna 1996 malli oli saatavana erikoisvärillä maalattuna Mystic Cobra -versiona. Korin Chrom-a-lusion -maali vaihtaa väriä sen mukaan, mistä suunnasta valo heijastuu. Erikoismalleja valmistui ainoastaan 2000 kappaletta.

Mallivuodelle 1999 uudistettu SN-95-Mustang tuli myyntiin 26. päivänä joulukuuta vuonna 1998. Fordin uuteen New Edge -muotoilukieleen kuuluivat aiempaa terävämmät linjat ja korin muotopokkaukset sekä suuremmat pyöränaukot. Uudistuksen myötä Mustang sai myös uusia vannemalleja. Sen sijaan perupohjalevy, kattolinja ja auton sisusta pysyivät entisellään. Kaikki vuosimallin 1999 Mustangit, Cobraa lukuun ottamatta, saivat etulokasuojiinsa "35th-Anniversary" -tunnuksen.^[13][14] Takavalot muuttuivat terävälinjaisemmiksi ja kulmikkaammiksi, mutta ne säilyivät kolmikammioisina ja siten kantoivat edelleen Mustangin perinteitä. Optiolistalle lisättiin mm. kuuden levyn CD-vaihtaja.

"35th Anniversary Limited Edition" -erikoismalleja valmistettiin GT coupe -korisina 2318- ja GT convertible -korisina 2310 kappaletta.^[15] 35-vuotisjuhlamalli oli tarjolla ainoastaan mustana, metallihohto hopeana, valkoisena ja punaisena. Ulkoisiin varusteisiin kuuluivat korin värinen konepellin scooppi, takaspoileri, sivuscoopit ja helmalevikkeet, musta paneli takavalojen välissä ja 17x8-tuumaiset, viisipuolaiset alumiinivanteet. Sisätiloissa oli mustat nahka-vinyyli-istuimet hopeisella insertillä ja poni-logolla, alumiininen vaihdekepin nuppi, uniikki mittaristo "35th anniversary" -signeerauksella, hopea-mustat irtomatot "35th anniversary" -logolla ja hopeiset oviverhoilujen insertit.^[16]

3,8-litrainen Essex OHV V6 palasi perusmoottoriksi vuonna 1999. Uusi, kaksikanavainen split-port -imusarja, jonka toinen kanava avautui täyskaasukiihdytyksessä, korvasi yksikanavaisen single-port -imusarjan. Tällä muutoksella perusmallin teho nousi 190 hv:aan (142 kW) @ 5250 r/min, vääntömomentin ollessa 220 lb.ft (298 Nm) @ 2750 r/min.^[17] Vuonna 2001 järjestelmään lisättiin läppien elektro-mekaaninen ohjaus Intake Manifold Runner Control (IMRC), jonka avulla moottorin teho nousi 193 hv:aan (144 kW) @ 5500 r/min, vääntömomentin ollessa 225 lb.ft (305 Nm) @ 2800 r/min.^[18] Mallivuoden 2004 jälkimmäisellä puoliskolla 3.8 L Essex V6 korvattiin 3.9 L OHV Essex V6 -moottorilla. 3,9-litraisen moottorin iskunpituus oli hieman pidempi, mutta sen suoritusarvot olivat samat kuin poistuvan 3,8-litraisen moottorin. 3.9 L Essex palveli Mustangin keulalla vain puolen vuoden ajan, ennen kuin se vuonna 2005 korvattiin 4.0 L Köln V6 -moottorilla.

GT:n keulalla jatkoi entiseen tapaan 4,6-litrainen V8, mutta sen teho oli nyt 260 hv (194 kW) @ 5250 r/min ja vääntö 302 lb.ft (409 Nm) @ 4000 rpm.^[19] Moottori oli saanut uudet "Performance Improvement" (PI) kannet, nokka-akselit ja imusarjan. Aiemmille 4,6-litraisille V8-moottoreille annettiin tämän muutoksen myötä lisänimi NPI "Non Performance Improvement". Mustangeissa siirryttiin paluulinjattomaan polttoainejärjestelmään, jossa paine ja syöttö säädetään moottorin keskusyksikön ohjaamana.^[20] Vuoden 1998 reilun 14 sekunnin ET:hen (Elapsed time) ja 91-93 mph trap speedeihin verrattuna GT:n varttimailin ET oli nyt alle 14 sekuntia ja trap speed yli 96 mph (154 km/h).^[21]

Pääartikkeli: Ford Mustang SVT Cobra

Vuoden 1999 Cobran 32-venttiilisen 4.6 L V8 -moottorin tehoksi ilmoitettiin 320 hv (239 kW) @ 6000 r/min ja vääntömomentiksi 317 lb.ft (430 Nm) @ 4750 r/min. Kun uusien Cobra-mallien omistajat laittoivat autonsa tositoimiin, kävi pian ilmi, että mallin 0-60 mph (0–96 km/h) kiihtyvyys oli heikompi kuin vastaavilla varusteilla olleen 1998 mallin. Dyno-testit osoittivat, että moottorin todellinen teho oli lähempänä 285 hevosvoimaa (213 kW) kuin tehtaan ilmoittamaa 320:aa, joka oli 15 hevosvoimaa enemmän kuin vuoden -98 mallissa. Asiasta nousseen kohun johdosta Ford keskeytti Cobran myynnin elokuussa 1999 ja suoritti mallien takaisinkutsun. Autoihin vaihdettiin toisenlaiset imusarjat, joitain moottorinohjauksen komponentteja sekä pakoputkisto katalysaattoreista taaksepäin. Näillä muutoksilla moottorin kampiakselilta saatiin tehtaan testiolosuhteissa "todelliset" 320 hevosvoimaa.

Keväällä 2002 esiteltiin mallivuoden 2003 Cobra, jonka voimanlähteenä toimi mekaanisesti ahdettu, 32-venttiilinen DOHC 4.6 L V8, jonka tehoksi ilmoitettiin 390 hv (291 kW) ja vääntömomentiksi 390 lb.ft (530 Nm). Todellisuudessa lukemat olivat lähempänä 430 hv:aa (321 kW) ja 576 Nm:ia (425 lb.ft).

Vuonna 2000 GT-malleihin oli tarjolla "Spring Feature Edition" -erikoisvarustelu. Performance Red- ja Laser Red -punainen, musta, hopeanharmaa, valkoinen tai Zinc Yellow -keltainen Spring Feature -paketti sisälsi 17" x 8" performance-vanteet ja -renkaat, konepellin korinvärisen scoopin, korinväriset kylkiscoopit, konepellin kaksi mustaa "GT"-raitaa ja takapuskurin mustan "Mustang"-insertin. Erikoisversio oli tarjolla vuoden ajan ja niitä myytiin 3091 kappaletta.^[22]

Vuonna 2001 yleisölle esiteltiin erikoisversio "Bullitt". Coupe-korimalliin tarjolla ollut Bullitt-paketti lisättiin GT-varustuksen päälle ja sillä panostettiin erityisesti urheilullisempaan ajettavuuteen ja suorituskykyyn. Alustan muutoksiin kuuluivat mm. madallettu jousitus Tokico-vaimentimilla ja Cobra-mallista lainatut levyjarrut, edessä 13- ja takana 11.7 tuumaa. Imusarja ja pakoputkisto vaihdettiin paremmin hengittäviin ja ne nostivat moottorin tehon 265 hv:aan (198 kW), joka on viisi hevosvoimaa enemmän kuin GT:ssä. Näkyvimpiä ulkoisia muutoksia olivat uniikit Torq-Thrust -vanteet ja takaspoilerin ja etusumuvalojen jättäminen pois. Bullitin väreinä olivat Dark Highland Green, True Blue sekä musta.^[23]

Vuoden 2001 Bullitt-version menestyksen innoittamana Mustangin seuraava erikoisversio oli vuosina 2003 ja -04 valmistettu Mach 1. Version voimanlähteenä toimi vuosimallien 1999 ja 2001 Cobran 4.6 L DOHC -moottoriin perustunut, ja vuosien 2003-04 Cobran uusilla sylinterikansilla varustettu, 305-hevosvoimainen (227 kW) versio. Sisustukseen oli haettu retrohenkeä istuimilla, joiden verhous muistutti 1960-luvun lopun ensimmäisten Mach 1:n "comfort-weave"-istuimia. Myös mittaristo oli retrotyylinen ja vaihdekepin nuppi oli uniikki alumiinipallo. Ulkoisia ominaisuuksia olivat toimiva Shaker scooppi, uniikki 3-taso-konepelti mustalla raidalla, helmojen teippiraidat, perinteinen "alahuuli"-etuspoileri, musta takasiipi, Magnum 500 -tyyppiset vanteet ja uudelleenmuotoiltu C-pilari. Mach 1 sai alustaansa samat viritykset kuin Bullitt.^[24][25]

Vuonna 2004 Ford toi myyntiin Mustangin 40-julavuoden kunniaksi valmistetun "40th Anniversary Edition" -erikoisversion. Varustepaketti oli saatavilla vakio- ja GT -malleihin ja sekä coupe- että avokoriin. Siihen kuului "40th Anniversary" -irtomatot, Cobrasta lainatut maalatut ja taittuvat taustapeilien kuoret, hiekanruskea kloottikatto kanvaasikaton sijaan, Arizona Beige -väriset "Bullitt"-vanteet ja konepellin-, takaluukun- ja helmojen raidat. Korin väriksi oli valittavissa eksklusiiviset Screaming Yellow tai Crimson Red tai vakioväriset Oxford White tai musta. Ford valmisti Crimson Red -värisiä versioita 4558 kappaletta. Crimson Red tuli osaksi Fordin väripalettia vuosien 2002–09 väliseksi ajaksi nimellä Merlot ja koodilla "FX". Valtaosa juhlamalleista sai hiekanruskean Parchment-nahkaverhoilun mutta myös mustilla nahkaistuimilla varustettuja valmistettiin. Ne olivat ilmeisesti Kanadan versioita. Näissä oletetuissa Kanadan varianteissa oli vuoden 2003 Cobran vanteet, eikä konepellin ja helmojen raidoitusta. Kahta esisarjan autoa lukuun ottamatta, kaikki Crimson Red -autot valmistuivat elokuun ja marraskuun lopun 2003 välisenä aikana. Juhlavuoden autoista 41 kappaletta muokattiin Roush Industries -yhtiön toimesta korkeaviritteisiksi Roush Mustangeiksi.^[26]

Ford vietti 100-vuotisjuhlaansa kesäkuussa 2003 ja sen kunniaksi myös Mustang GT:stä tehtiin juhlavuoden erikoiversio. 100th Anniversary -malli oli saatavana ainoastaan mustana. Istuimien verhoilumateriaali oli Premium Verona-pintakuvioista, kaksiväristä Imola-nahkaa. Mustang GT premium -pakettiin kuului 17-tuumaiset pyörät, lukkiutumattomat jarrut ja ajonvakautus, kaksoispakoputkisto, kuljettajan sähkösäätöinen istuin ristiselän tuella, nahkapäällysteinen ohjauspyörä ja Mach 1000 tai Mach 460 AM/FM-stereot kuuden CD-levyn vaihtajalla. Etulokasuojissa, tavaratilan kannessa ja istuimien nahkaan stanssattuna oli 100th Anniversary -tunnukset.^[27]

† = mekaaninen ahdin

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ford Mustang (1994).