Ferenc Verseghy |
---|
Ferenc Verseghy |
Henkilötiedot |
---|
Syntynyt | 1757 |
Kuollut | 1822 (64–65 vuotta) |
Kansalaisuus |
Unkari |
Ammatti |
kirjailija |
Kirjailija |
Äidinkieli | unkari |
Tuotannon kieli | unkari |
Aiheesta muualla |
|
|
Infobox OK |
Ferenc Verseghy (1757–1822) oli unkarilainen kirjailija. Hän opiskeli Budapestissä teologiaa, ja hänet vihittiin 1781 papiksi, minkä jälkeen hän jatkoi opintoja yliopistossa. Hän osallistui sotapappina 1788 Turkkia vastaan käytyyn sotaretkeen, mutta joutui kuitenkin pian sairauden vuoksi palaamaan. Antauduttuaan kirjallisiin töihin hän herätti ensiksi huomiota laulurunoillaan, jotka hän itse myös sävelsi. Hän julkaisi myös esteettisiä ja musiikkia koskevia kirjoituksia.[1]
Ranskasta virtaavien uusien aatteiden innostamana Verseghy joutui kiistaan sensuurin kanssa, ja hänet karkotettiin erääseen pappisseminaariin tekemään parannusta, ja suoriuduttuaan tehtävästä tyydyttävästi hän oli taas valmis uusiin seikkailuihin osallistuessaan kirjallisena agitaattorina apotti Ignác Martinovicsin 1794 suunnittelemaan vallankumoukselliseen salaliittoon. Verseghy vangittiin, tuomittiin kuolemaan mutta sai keisarin armosta vankeusrangaistuksen, josta hänet 1804 vapautettiin.[1]
Verseghy oli tuottelias kirjailija. Hänen teoksensa käsittävät yli kolmekymmentä nidettä kaunokirjallisuutta, estetiikkaa, kielitiedettä, historiaa, teologiaa. Verseghyn runot ovat sujuvia ja kaunissointuisia. Tunnetuksi Verseghy tuli varsinkin julkaistuaan teoksensa Tiszta inagyarsfig ('Puhdasta unkaria', 1805) ja sen johdosta joutuessaan oikeakielisyysriitaan Miklós Révain kanssa: Verseghy asettui pääasiallisesti kansankielisyyskannalle vastoin kieliopillis-etymologisella kannalla olevaa Révaita. Verseghyn kielioppi, Magyar grammatika (1817) ilmestyi myös saksaksi (Ungarische Sprachlehre, 1817).[1]
Verseghyä kiinnosti unkarin ja suomen sukulaisuus, ja hän ehdotti 1794 kirjeessä Henrik Gabiel Porthanille yhteistyötä kielten vertailussa. Se jäi kuitenkin toteutumatta, sillä Verseghy vangittiin poliittisista syistä. Vapautumisen jälkeen hänen kiinnostuksensa suuntautui lähinnä oikeakielisyyteen. Kirje oli kuitenkin suomalais-unkarilaisten tieteellisten kontaktien alkuna.[2][3]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|