Ferenc Kállay |
---|
Ferenc Kállay |
Henkilötiedot |
---|
Syntynyt | 1790 |
Kuollut | 1861 (70–71 vuotta) |
Kansalaisuus |
Unkari |
Ammatti |
kirjailija, kirjallisuudentutkija |
Kirjailija |
Äidinkieli | unkari |
Tuotannon kieli | unkari |
Aiheesta muualla |
|
|
Infobox OK |
Ferenc Kállay (1790–1861) oli unkarilainen kirjailija ja kirjallisuudentutkija. Hän palveli 1814–1828 sotatuomarina ja oleskeltuaan muutamia vuosia Erdélyissä muutti 1832 Budapestiin, jossa antautui kokonaan kirjallisuustieteellisiin töihin. Huomattavia julkaisuja ovat Históriai értekezés a ’nemes székely nemzet’ eredetéről ('Jalosukuisen székely-kansan alkuperästä', 1829), A magyar nemzetségröl ('Unkarin kansakunnasta', 1836), Kölcsey Ferenc gyermek- és ifjukori ('Ferenc Kölcseyn lapsuuden- ja nuoruudenaika', 1839), Finn-magyar nyelv ('Suomalais-unkarilainen kieli', 1844), jossa Kállay tekee selkoa suomalais-ugrilaista kieli- ja kansatiedettä koskevasta kirjallisuudesta, tutkimuksen siihenastisista tuloksista sekä antaa historiallis-kansatieteellisiä tietoja suomalais-ugrilaisista kansoista, joihin hän katsoo kuuluviksi myös samojedit sekä alkujaan myös baškiirit, meštšeralaiset ja tšuvassit, ja A pogány magyarok vallása ('Pakanallisten unkarilaisten muinaisuskonto', 1861).[1]
Lähteet
- ↑ Kállay, Ferenc, Tietosanakirja osa 4, palsta 135, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1912
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Henkilöt | |
---|