Federico Mompou (16. huhtikuuta 1893 Barcelona – 30. kesäkuuta 1987 Barcelona) oli espanjalainen säveltäjä. Hänet tunnetaan lauluistaan ja pianominiatyyreistään. Mompou opiskeli pianonsoittoa Barcelonassa ja piti ensikonserttinsa 15-vuotiaana. Kolme vuotta myöhemmin hän pääsi Enrique Granadosin suosituksella Pariisiin opiskelemaan pianonsoittoa ja harmoniaa. Siellä hän sävelsi ensimmäiset pianokappaleensa (Impresiones intimas, 1911–1914).^[1]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Mompou palasi Barcelonaan, josta hän muutti takaisin Pariisiin vuonna 1921. Hän pysyi siellä seuraavat 20 vuotta, kunnes palasi uudemman kerran pysyvästi Barcelonaan. Hänestä tehtiin Ordre des Arts et des Lettres'n Chevalier. Hän sai säveltäjänä vaikutteita muun muassa Erik Satielta.^[1]

Monet Mompoun pianosarjoista sävellettiin pitkien ajanjaksojen kuluessa. Niihin kuuluvat 12 Cançons i dansas (1921–1928, 1942–1962), kymmenen Preludia (1927–1930, 1943–1951), Variaciones sobre un tema di Chopin (1938–1957), Paisajes (1942–1960) ja Música callada (1959–1967). Lauluteoksiin lukeutuvat Comptines I-VI (1931, 1943), Combat del somni (1942–1948) ja Llueve sobre el rio (1945). Kuoroteoksia ovat Cantar del alma (1951) ja Improperios (1963).^[1]