Fagrskinna

Fagrskinna on laaja keskiajan islantilainen kuningassaaga tai tarkemmin sanottuna kuningassaagojen kokoelma, jossa kuvataan Norjan kuninkaiden historiaa Haraldr Kaunotukan (hárfagri) isästä Hálfdan Mustasta (svarti) 800-luvulta Magnús Erlingssonin valtakaudelle ja vuoteen 1177 saakka, jolloin käytiin Rén taistelu ja kuningas Sverrir Sigurðarson astui birkibeinien (isl. birkibeinar) johtoon. Nimitys Fagrskinna (suom. ”kaunis nahka”) on ollut islantilaisen historioitsijan Þormóður Torfasonin (1636—1719) käsikirjoitukselle aikoinaan sen kauniin ja hyvänä säilyneen ulkonäön perusteella antama nimitys.[1] Fagrskinnasta oli 1700-luvulla olemassa kaksi versiota. Molemmat alkuperäiset käsikirjoitukset kuitenkin tuhoutuivat Kööpenhaminan palossa vuonna 1728. Versioista on säilynyt nykypäivään vain niistä tehtyjä kopioita.[2] Fagrskinnaa ei ole suomennettu.

Fagrskinnan ajoitus ja syntykonteksti

Fagrskinna edustaa toisen kuningassaagakokoelman Morkinskinnan tavoin vaihetta, jolloin Länsi-Skandinaviassa alettiin laatia Norjan kuninkaista ja historiasta pitempiä ja yksityiskohtaisempia teoksia. On esitetty, että Fagrskinna olisi Morkinskinnaa nuorempi mutta että se olisi laadittu hieman ennen Snorri Sturlusonin Heimskringlaa eli oletettavasti 1220-luvulla tai vuoden 1230 paikkeilla.[3]

Fagrskinna on laadittu Norjassa, mahdollisesti Niðaróssissa (nyk. Trondheim) tai Þrándheimrissä (Tröndelag). Sen kirjoittaja on oletettavasti ollut islantilainen, vaikka jotkut tutkijat ovat pitäneet myös norjalaista kirjoittajaa mahdollisena. Fagrskinnan eri versioita on kutsuttu nimillä Nóregs konungatal (”Luettelo Norjan kuninkaista”, B-versio) ja Ættartal Noregskonunga (”Luettelo Norjan kuninkaiden sukupuista”, A-versio), ja ne on yhdistetty kuningas Haakon IV Haakoninpojan hoviin. Kuningas Sverrir, jonka valtaannousun aikaan Fagrskinna päättyy, oli Haakonin isoisä. On pidetty mahdollisena, että Haakon on jopa ollut Fagrskinnan kirjoittamisen toimeksiantaja ja työn tilaaja.[4]

Fagrskinnan lähteet

Fagrskinnan aineisto on peräisin aiemmista kirjallisista lähteistä, joita kirjoittaja ei ole kovinkaan paljon muokannut muutoin kuin lyhentelemällä niitä ja jättämällä pois esimerkiksi niissä esiintyviä yliluonnollisia elementtejä. Kirjoittaja on hyödyntänyt myös skaldirunoutta, jota hän muiden kuningassaagojen kirjoittajien tavoin on käyttänyt teokselleen painoarvoa antavana aikalaistodistuksena, sekä mahdollisesti muita suullisia lähteitä.[5]

Fagrskinnan kirjallisina lähteinä ovat olleet muun muassa munkki Oddr Snorrasonin Olavi Tryggvenpojasta kertovasta latinankielisestä saagasta tehty kansankielinen käännös (Óláfs saga Tryggvasonar), fragmentaarisesti säilynyt vanhin pyhästä Olavista kertova saaga (noin 1200), Norjassa 1100-luvun lopulla laadittu Norjan kuninkaista kertova teos Ágrip (tai: Ágrip af Nóregs konunga sögum) sekä Jómsvíkinga saga eli Jómin viikinkien saaga (noin 1200). Lisäksi kirjoittaja on käyttänyt jotain nyt jo kadonnutta Morkinskinnan versiota, mutta Fagrskinna ei sisällä Morkinskinnassa olevia useita þáttr-tarinoita. Osa kirjoittajan käyttämistä lähteistä on nyt jo kadonnut. Fagrskinnan kadonneita lähteitä ovat olleet islantilaisen Eiríkr Oddsonin Norjan kuninkaiden historiaa kuvannut Hryggjarstykki, islantilaisten oppineiden Sæmundr Viisaan (isl. fróði Sigfússon) 1000-luvulla ja Ari Viisaan (isl. fróði Þorgilsson) 1100-luvulla kirjoittamat kuninkaiden elämäntarinat (isl. konunga ævi), norjalaisen Hlaðirin alueen jaarleista kertonut Hlaðajarla saga, Knútr Suuresta kertonut Knúts saga ríka sekä mahdollisesti keskiajalla olemassa ollut saaga kuningas Haakon Hyvästä (Hákonar saga góða).[6]

Fagrskinna sisältää myös runsaasti runoutta, kuten Eiríksmálin, skaldi Þorbjörn hornklofin Haraldr Kaunotukan kunniaksi tekemän runon Haraldskvæði sekä Eyvindr Skaldienturmelijan (isl. Eyvindr Finnsson skáldaspillir) kuningas Haakon Hyvän kunniaksi laatiman Hákonarmálin.[7]

Fagrskinna ja Heimskringla

Snorri Sturluson on käyttänyt Fagrskinnaa lähteenään laatiessaan omaa kuningassaagojen kokoelmaansa nimeltä Heimskringla. Teosten kerronnassa on yhtäläisyyksiä mutta myös eroja. Fagrskinna sisältää kuitenkin myös aineistoa, jota Snorri ei ole sisällyttänyt osaksi Heimskringlaa mutta joka on pohjautunut lähteisiin, jotka nyt ovat jo hävinneet.[8]

Käännökset ja editiot

Katso myös

Lähteet

  • Finlay, Alison. 2004. Introduction. Teoksessa Fagrskinna: A Catalogue of the Kings of Norway, käänt. & toim. Alison Finlay. Leiden & Boston: Brill, 1–39.
  • Jónas Kristjánsson. 1988. Eddas and Sagas. Iceland’s Medieval Literature. Käänt. Peter Foote. Reykjavík: Hið íslenska bókmenntafélag.
  • Bjarni Einarsson. 1993. Fagrskinna. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 177.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet

  1. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 162; Bjarni Einarsson 1993; Finlay 2004, 1, 17, 35; Simek & Hermann Pálsson 2007, 89.
  2. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 162; Finlay 2004, 36–37; Simek & Hermann Pálsson 2007, 5, 89, 234.
  3. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 161–162; Finlay 2004, 17; Simek & Hermann Pálsson 2007, 89.
  4. ↑ Bjarni Einarsson 1993; Finlay 2004, 1–2, 15–16, 37; Simek & Hermann Pálsson 2007, 89.
  5. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 161–162; Bjarni Einarsson 1993; Finlay 2004, 2–14, 19, 29–35; Simek & Hermann Pálsson 2007, 89.
  6. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 162; Bjarni Einarsson 1993; Finlay 2004, 2–14; Simek & Hermann Pálsson 2007, 291.
  7. ↑ Finlay 2004, 27–28; ks. Fagrskinnan sisältämästä runoudesta Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages -projektin sivustolla.
  8. ↑ Fagrskinnan ja Heimskringlan eroista ja yhtäläisyyksistä ks. Finlay 2004, 17–27.

Aiheesta muualla