Eugène Robert Bremer (27. heinäkuuta 1837 Turku – 15. elokuuta 1914 Turku) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraalimajuri.^[1]

Bremerin vanhemmat olivat vuorineuvos Viktor Zebor Bremer ja Agnes Charlotta Bassi ja puoliso vuodesta 1871 vapaaherratar Maria Wilhelmina von Willebrand, kenraaliluutnantti Ernst Carl Adolf von Willebrandin tytär. Bremer tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1850, ylennettiin valmistuttuaan vänrikiksi ja määrättiin Suomen kaartin palvelukseen kesäkuussa 1857. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1859, luutnantiksi 1861 ja alikapteeniksi 1867. Opetustarkk’ampujakomppanian päälliköksi hän tuli kapteenina vuonna 1870, pysyen Suomen kaartin upseeriluetteloissa. Turkin sotaan Bremer osallistui 1877–1878. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi ja määrättiin 2. Turun tarkk’ampujapataljoonan komentajaksi vuonna 1880. Seuraavana vuonna Bremer ylennettiin everstiksi. Eron sotapalveluksesta hän sai kenraalimajurina vuonna 1895, minkä jälkeen hän toimi vielä Kuopion läänin 1. kutsuntapiirin sotakomissaarina vuoteen 1902 asti.^[1]