Etelänmerinorsu

Etelänmerinorsu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Hylkeet Phocidae
Suku: Norsuhylkeet Mirounga
Laji: leonina
Kaksiosainen nimi

Mirounga leonina
(Linnaeus, 1758)

Etelänmerinorsun levinneisyysalue
Etelänmerinorsun levinneisyysalue
Katso myös

  Etelänmerinorsu Wikispeciesissä
  Etelänmerinorsu Commonsissa

Etelänmerinorsu eli etelänisohylje[2] (Mirounga leonina) on suurikokoinen varsinaisiin hylkeisiin (Phocidae) kuuluva merinisäkäs. Se on saanut nimensä suuren kokonsa sekä aikuisen uroksen kärsämäisen kuonon takia. Etelänmerinorsujen lukumääräksi on arvioitu noin 650 000 yksilöä.[1]

Koko

Taistelevat urokset

Urosmerinorsu voi kasvaa 6,5 metriä pitkäksi ja painaa jopa 3600 kg. Naaraat ovat paljon pienempiä.

Levinneisyys

Etelänmerinorsut elävät lähellä Etelämannerta. Niitä oli ennen paljon Tasmaniassa, mutta ne on sieltä metsästetty liki sukupuuttoon. Niitä nähdään toisinaan Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa. Puolet kokonaiskannasta pesii Etelä-Georgian saarilla; muut pesimäalueet ovat Macquariensaari, Heardinsaari ja Kerguelen.

Ravinto

Etelänmerinorsut saalistavat ennen kaikkea mustekaloja.

Lähteet

  1. ↑ a b Campagna, C. (IUCN SSC Pinniped Specialist Group): Mirounga leonina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Etelänisohylje (etelänmerinorsu) – Mirounga leonina Laji.fi. Viitattu 17.4.2022.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.