Fabritiuksen isä oli lehtori Johan Gabriel Fabritius ja äiti Emilia Elisabet Dannenberg. Hän kävi Viipurin lukion ja opiskeli Leipzigin konservatoriossa 1857–1861. Fabritius toimi viulistina 1859–1864, mutta suoritettuaan kameraalitutkinnon työskenteli virkamiehenä ja sanomalehtialalla. Hän oli muun muassa Nya Pressenin palveluksessa, mutta myös esimerkiksi Hufvudstadsbladetin musiikkiarvostelija. Hevoshoidonneuvojana Fabritius toimi 1893–1899 ja Lapinjärven suomalaisen maanviljelyskoulun johtajana 1896–1899. Hän oli myös maanviljelijä ja omisti vuosien ajan Myrskylän kartanon. Fabritius julkaisi hevoshoidon käsikirjan vuonna 1888.[1]
Fabritius on ensimmäisiä suomenkielisten runojen säveltäjiä Suomessa. Hänen säveltämänsä on lauluvihkonen Peipposen liverrys, jonka runot ovat Suonion. Vihkosta myytiin Helsingin Suomalaisen Normaalilyseen hyväksi. Lauluista tunnetuin on "Ainoa hetki".[3]
Fabritiuksen sävellyksiä ovat orkesterialkusoitto Maria Stuart, viulukonsertto 1877 (ilmestyi myös pianosovituksena), kuoro- ja orkesteriteoksia kuten kantaatti kuorolle sekä viulu-, laulu- ja pianosävellyksiä muun muassa kokoelmissa Snöflingor, 4 små tonmålningar vid piano (1859) ja Det sjungande Finland.[1]
Kirjajulkaisut
Hästen: dess ytterlära, behandling och vård, bearbetning af E. F. Helsingfors: Edlund 1888.
Hevonen: sen ulko-osat, käyttely ja hoito, toim. E. F.; suomennos, ynnä lisäyksen ja sanastojen kanssa, tehnyt Eenokki Kilpanen, Helsinki: Edlund 1888.
Hippologiska spörsmål, Helsingfors: Författaren 1891. (Erip.: Nya Pressens landtbruksafdelning)
Uusi hevoskirja: hevonen ynnä hevosen ulko-osat, ruokinta, hoito, taudit ja siitos, toim. E. F.; suom. ja mukaillen E. P. Helsinki: Edlund 1898.
Lähteet
↑ abcHaapanen, Toivo: E. F. Fabritius, s. 158–164. (Teoksessa: Ranta, Sulho (toim.), Suomen säveltäjiä) Porvoo: WSOY, 1945.
↑ abVeli-Matti Autio: Fabritius (1600 - )Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.