Erna Kaarina Aaltonen (s. 29. huhtikuuta 1951 Loimaa) on suomalainen keramiikkataiteilija, joka työskentelee Fiskarsissa.

Aaltonen valmistui keraamikoksi Kuopion Muotoiluakatemiasta vuonna 1987. Vuonna 1986 hän oli harjoittelijana Arabian tehtaiden värilaboratoriossa.

Koulun jälkeen Arabian laboratorioita hoitanut insinööri Hilkka Hiltunen kutsui Aaltosen työskentelemään uuteen tuotekehityslaboratorioon. Siellä hän teki lasituksia muun muassa japanilaiselle taiteilijalle Jun Kanekolle. Hän toimi jäsenenä siinä kolmen keraamikon ryhmässä, joka käynnisti Arabian uuden Pro Arte -tuotannon työskennellen läheisessä yhteistyössä Arabian taiteilijoiden Inkeri Leivon, Heljä Liukko-Sundströmin, Heikki Orvolan ja Kati Tuominen-Niittylän kanssa.^[1] Vuosina 1988–1995 Erna Aaltonen ja Howard Smith valmistivat studio-keramiikkaa Tervakoskella Arteos-nimen alla. Ura uniikin keramiikkataiteen parissa alkoi vuonna 1995, kun hän muutti Fiskarsiin ja sai oman työpajan. Aaltosesta ja Smithistä tuli aviopari.

Aaltonen tunnetaan nauhatekniikalla käsirakennetuista pyöreistä ja plastisista ruukuista. Pelkistetyn muodon vastakohtana on rikas pinnan käsittely, joka syntyi aluksi käsin raaputtamalla. Vuonna 2001 Aaltonen kehitti oman engobe-tekniikan, jossa kerroksellinen saviliete yhdessä lasitteen kanssa muodostaa pintastruktuurin. Yksinkertaisen muodon ja epätasaisen pinnan ohella värillä on suuri rooli Aaltosen keramiikkataiteessa. Kuparioksideilla aikaansaadut erilaiset sinisen ja vihreän värit yhdessä muiden metallioksidien kanssa saavat niin valkoiset kuin mustatkin ruukut sädehtimään.

Aaltosella on ollut vuodesta 1997 tasaisesti sekä yksityis- että ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Nykyisin hän on Helsinki Fat Clay -ryhmän jäsen, jonka kansainvälinen näyttelytoiminta käynnistyi vuonna 2010. Tuolloin se oli kutsuttuna Museo Internazionale delle Ceramicha -museoon (MIC) Italian Faenzassa.

Aaltonen kuuluu myös jäsenenä arvostettuun IAC:hen (International Academy of Ceramics, Geneva).

• 2014 Valtion muotoilupalkinto
• 2015 Premio Faenza 59, kunniamaininta ja kultamitali (International Ceramic Museum in Faenza, Italy)

• CV Erna Aaltonen (arkistoitu versio)
• TD TaideDesign, 1/2012 artikkeli Teija Isohauta

• "Erna Aaltonen, la Symphonie des Sphères",. Galerie de l'Ancienne Poste, 2015. (ranskaksi)
• Les fruit de la terre d'Erna Aaltonen. Connaissance des Arts, Heinä-Elokuu 2015, nro Nr. 739. (ranskaksi)
• Erna Aaltonen à la Galerie de l'Ancienne Poste. L'OEIL, Kesäkuu 2015, nro 681. (ranskaksi)
• Premio Faenza 59. MIC, 2015. (italiaksi)
• Helenä Leppänen, toim: Keramiikka tilassa - Keramiikan tila, s. 20-21. Design Museo Helsinki, 2015. (suomeksi, englanniksi)
• Premio Faenza 58. MIC, 2013. (italiaksi)
• Service, Nancy M: Ceramics, Art and Perception, 2013, nro 91. (englanniksi)
• Näyttelykirja. IAC/AIC International academy of Ceramics, 2012. (englanniksi)
• Isohauta, Teija: Pinnasta ja avaruudesta. TD TaideDesign, 2012, nro 1.
• Craft & Design from Finland. Cheongju International Craft Biennale, 2011. (suomeksi, koreaksi)
• Jenni ja Antti Wihurin säätiön kokoelma, 2002-2008. Rovaniemen Taidemuseo, 2008.
• Wenzel Hagelstam: Huomisen antiikit. (osa 4) WSOY, 2007.
• La Revue de la Céramique et du Verre, huhtikuu 2007. (ranskaksi)
• Céramique Contemporaine Biennale Internationale Vallauris. Céramique Contemporaine Biennale Internationale Vallauris, 2006. (ranskaksi)
• Hellman, Åsa: Taidekeramiikka Suomessa. Otava, 2004. ISBN 9511186280
• Forma tra Continuità et Innovazione. Museo Internazionale delle Ceramiche in Faenza, 2003. (italiaksi)
• Keramik International. das 7. Internationale Keramiksymposium in Römhild, 1993. (saksaksi)

• Erna Aaltonen – Puls Contemporary Ceramics, Bryssel, Belgia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Erna Aaltonen – Galerie de l’Ancienne Poste, Toucy, Ranska