Päätoimiensa ohella Salonen oli mukana monissa kulttuurihankkeissa, esimerkiksi Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajana, teatteri- ja museojärjestöissä sekä nuorisoseuraliikkeessä. Hän pyrki Suomen kulttuurihallinnon tehostamiseen. Toinen suuri tavoite oli maakuntien kulttuurielämän voimistaminen ja sen Helsinki-keskeisyyden vähentäminen. Seikko Eskola kirjoittaa Kanava-lehdessä, että Salonen oli taitava puhuja, puheenjohtaja ja erimielisyyksien sovittelija. Hänen elämänkäsitykseensä vaikutti suuresti rintamakokemus pohjoissavolaisen komppanian päällikkönä talvisodassa, jossa hän oppi arvostamaan tavallisten maalaismiesten vastuuntuntoisuutta.[2]
Salonen toimi nuoruudessaan myös pilapiirtäjänä ja kuvittajana. Hän teki kansikuvan ja kuvituksen muun muassa Aaro Hongan suosittuun poikakirjaan Juanikkaat virtaheposet (1940).[3]
Teoksia
Suomalaisen kulttuurin säätelyn järjestelmä: sosiologinen tutkimus (väitöskirja). Helsinki: Helsingin yliopisto, 1970.
Henkistä ja taloudellista viljelyä: Jenny ja Antti Wihurin rahasto 1942–1992. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12461-7.
↑ abEskola, Seikko: Kulttuurin organisaattori jätti syvän jäljen. Kanava, 2011, nro 6, s. 66–67. Helsinki: Otavamedia. ISSN 0355-0303
↑Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 116. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
Kirjallisuutta
Kulha, Keijo K.: Kulttuurin etulinjassa: Erkki Salonen 1920–2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-194-0
Numminen, Jaakko: ”Salonen, Erkki (1920–2001)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 641–643. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5Teoksen verkkoversio.