Ehrström oli vuoden 1899 valtiopäivillä valiokuntain sihteerinä. Hän asui vuodesta 1899 lähtien Ranskassa ja toimi eri tehtävissä politiikan ja talouden alalla. Suomen itsenäistymisen jälkeen hän oli Suomen ulkoasiainhallinnon palveluksessa 1918–1926. Ehrström toimi helmikuussa 1918 Pariisissa käyneen Suomen itsenäisyyden tunnustamisasiaa ajaneen valtuuskunnan sihteerinä; valtuuskuntaan kuuluivat prokuraattori Lorenzo Kihlman, konsuli Eugen Wolff ja senaattori Rudolf Holsti. Suomen valtuuskunnan sihteerinä Pariisissa Ehrström oli maaliskuusta lokakuuhun 1918. Huhtikuusta 1918 syyskuun 1918 puoliväliin saakka hän hoiti Suomen hallituksen valtuutetun tehtäviä Pariisissa sekä samoin valtuutetun tehtäviä Haagissa kesä—joulukuun välisellä ajalla vuonna 1919. Erikoislähettilääksi ja täysivaltaiseksi ministeriksi Pariisiin hänet nimitettiin vuoden 1919 lopulla. Viimeksi Ehrström toimi lähettiläänä Varsovassa 1922–1926. Hän sai joulukuussa 1919 erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvon. Ehrström oli Suomen venäläisen selvityskomitean puheenjohtajana 1920 ja hän oleskeli lokakuusta 1920 maaliskuuhun 1921 Ahvenanmaan kysymyksen johdosta Suomen hallituksen toimeksiannosta Pariisissa. Ehrström julkaisi useita valtiohistoriallisia tutkielmia ja kirjoituksia sekä Suomessa että ulkomailla.[1]
Ehrström oli naimisissa vuodesta 1907 ranskalaisen Marie-Antoinette Vincentin kanssa.[2][3]
