Eric Westberg (9. toukokuuta 1892 Hudiksvall – 16. lokakuuta 1944 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä, kapellimestari, pianisti ja sellisti.^[1]

Westberg opiskeli Uppsalan yliopistossa ja sai tohtorinarvon luonnontieteissä vuonna 1916. Hän työskenteli alun perin opettajana, mutta siirtyi musiikkiuralle. Vuosina 1918–1920 hän kiersi aikanaan hyvin kuuluisan Sven Kjellströmin kvartetin kanssa. Kvartetti soitti radioesityksissään hänen sävellyksiäänkin, joihin kuului Folkvisa och låtar. Westberg pääsi myös säestämään monia laulajia resitaaleihin. Hän oli sekä säveltäjänä että esiintyjänä itseoppinut. Vuosina 1920–1921 Westberg johti elokuvamusiikkia Tukholman Röda Kvarnissa. Vuosina 1919–1927 hän johti Konsertföreningeniä, joka nykyään toimii Tukholman kuninkaallisten filharmonikkojen nimellä. Hän oli mukana perustamassa tekijänoikeusjärjestö STIM:iä, jonka ensimmäinen johtaja oli vuosina 1923–1944. Westberg valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 1940.^[1]

Westberg johti Konsertföreningeniä joidenkin kokonaisten sinfonioiden ja konserttojen, kuten Franz Schubertin Keskeneräisen sinfonian ja Felix Mendelssohnin viulukonserton esityksissä. Hän johti myös lyhyempien populaariteosten esityksiä ja koulukonsertteja. Westberg esiintyi orkesterin kanssa kansainvälisestikin. Ohjelmiin otettiin myös hänen omia teoksiaan. Muita kapellimestareita, jotka johtivat hänen teostensa esityksiä, olivat Konsertföreningenin johdossa usein vierailleet Ivar Hellman, Adolf Wiklund, Carl von Garaguly, Fritz Busch ja Tor Mann. Ernest Ansermet johti Westbergin toisen sinfonian (sävelletty 1919–1920; finaali uusittu 1933) kantaesityksen 17. huhtikuuta 1935, sitten myös kolmannen 15. marraskuuta 1936. Vuonna 1937 Konsertföreningen esiintyi Nils Grevilliuksen johdolla Pariisissa, jossa ohjelmaan kuului osia Westbergin toisesta sinfoniasta. Tor Mann johti uuden esityksen vuonna 1945. Kolmannen sinfonian kaksi osaa kantaesitti Georg Schnéevoigt vuonna 1923, teoksen kokonaisuudessaan Adolf Wiklund 1925. Ensimmäisen sinfonian (sävelletty 1910-luvun puolessavälissä) Konsertföreningen oli kantaesittänyt Kurt Atterbergin johdolla vuonna 1925.^[1]

Westberg osallistui oppimateriaalin kehittämiseen orkesterin soitinten esittelemiseksi koululaisille. Tähän työhön liittyy hänen säveltämänsä orkesterikappaleen Scherzo Pedagogico syntyhistoria. Hänen teoksensa ovat jääneet 1940-luvun puolenvälin jälkeen vähälle huomiolle. Sittemmin hänen suurimpina saavutuksinaan musiikkialalla onkin pidetty järjestötehtäviä.^[1]

Vuonna 1930 Westberg sai orkesteriteoksistaan Lustspelsuvertyr ja Gask palkinnot Radiotjänstin yhdessä Ruotsin säveltäjäliiton kanssa pitämästä sävellyskilpailusta. Voittoteokset päätettiin julkaista, mistä sai alkunsa Edition Suecia -kustantamo. Syvyyden sijaan Westbergille tärkeitä musiikissa olivat väri ja instrumentaatio. Esimerkiksi Gask sisältää banjon ja saksofonin. Muita teoksia ovat Nenia (orkesterisovitus jousikvarteton väliosasta), Bellmansrapsodi (orkesterille), Fem nordiska poem (orkesterille), kansanmusiikkiaiheinen orkesterisarja Svenska låtar och ballader ja mainitut kolme sinfoniaa, joita ei ole esitetty 1940-luvun jälkeen.^[1]

Vuosina 1920–1941 Westberg sekä sävelsi elokuvamusiikkia että teki elokuvia varten sovituksia. Hänen kanssaan yhteistyötä tehneitä elokuvaohjaajia olivat Mauritz Stiller, Gustaf Molander ja Ragnar Hyltén-Cavallius. Elokuvassa Tänk, om jag gifter mig med prästen kuullaan yksi Westbergin Fem nordiska poem -teoksen osista.^[1]

Westbergin puoliso oli vuodesta 1921 Inga Elmblad, joka oli oopperalaulaja Johannes Elmbladin tytär.^[1]