Magneettinen deklinaatio.Magneettikentän vaakakomponentin suunnat ja pituuspiirien suunnat eroavat toisistaan. Punaisella vaakakomponentti ja sinisellä pituus- ja leveyspiirit. Edmond Halleyn kartta vuodelta 1701 kuvaa erannon ensimmäistä kertaa
Eranto eli magneettinen deklinaatio eli neulaluvunkorjaus tarkoittaa kulmaa maantieteellisen pohjoissuunnan (napapohjoinen) ja magneettisen pohjoissuunnan (neulapohjoinen) välillä. Eranto johtuu siitä, että Maan magneettikentän vaakakomponentti ei ole yhdensuuntainen maantieteellisen pohjoissuunnan kanssa[1][2]. Magneettikompassin näyttämään pohjoissuuntaan vaikuttaa lisäksi eksymä, jonka aiheuttavat kompassin läheisyydessä olevat magneettiset massat.
Eranto on erisuuruinen eri kohdissa maapallon pintaa. Esimerkiksi Suomessa eranto on +6° – +16° itään päin[3]. Eranto myös muuttuu hitaasti ajan myötä Maan magneettikentän muuttuessa. Eranto ja sen muutosnopeus on yleensä merkitty karttoihin ja merikarttoihin niin sanottuun erantoruusuun. Suomessa muutos on noin +0,2° eli +12' (kulmaminuuttia) vuodessa[3]. Itäistä erantoa kutsutaan positiiviseksi ja läntistä negatiiviseksi johtuen laskutoimituksista, joita joudutaan tekemään muunnettaessa tosisuuntia kompassisuunniksi tai päinvastoin. Karttasuunnan ja kompassisuunnan välillä muuntaessa on lisäksi huomioitava karttaprojektiosta johtuva karttapohjoisen ja napapohjoisen välinen kulma eli napaluvunkorjaus[3].
