Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Enya, joskus mediassa: Enya Brennan, oikea nimi: Eithne Pádraigín Ní Bhraonáin (s. 17. toukokuuta1961[1]) on Irlannin menestyneimpiä artisteja ja maan rikkaimpia naisia. Artistin nimi juontuu Eithne-nimestä, joka kuulostaa englannin kielellä lausuttuna Enyalta. Enya-nimen alla työskentelee säveltäjä ja esittäjä Enyan lisäksi kaksi henkilöä: tuottaja Nicky Ryan ja sanoittaja Roma Ryanselvennä. Enya on yksi maailman myydyimmistä artisteista.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Enya syntyi GweedoressaDonegalin kreivikunnassa Luoteis-Irlannissa yhdeksänlapsisen musikaalisen perheen neljänneksi nuorimmaksi lapseksi. Hänen isovanhempansa olivat ympäri Irlantia tunnetun yhtyeen jäseniä ja hänen isänsä oli Slieve Foy Band -yhtyeen johtohahmo ennen kuin perusti pubin nimeltä Leo’s Tavern. Eithnen äiti opetti musiikkia peruskoulussa ja kuului tanssiyhtyeeseen. Eithnen sisarukset muodostivat An Clann As Dobhair -yhtyeen, joka vaihtoi vuonna 1970 nimensä Clannadiksi.
Eithne liittyi Clannadiin vuonna 1980. Hänen lisäkseen yhtyeeseen kuuluivat hänen sisaruksensa Máire Brennan (Moya), Pól ja Ciarán ja kaksoissedät Noel ja Padraig Duggan. Eithne soitti yhtyeessä kosketinsoitinta ja lauloi taustoja Clannadin albumeilla Crann Úll (1980) ja Fuaim (1982). Pian Clannadin tultua tunnetuksi Vastaisku-elokuvan tunnuskappaleen myötä tuottaja-manageri Nicky Ryan jätti yhtyeen. Eithne seurasi esimerkkiä ja aloitti oman soolouransa.
Sooloura
Eithne alkoi työstää ensimmäistä sooloalbumiaan Nicky Ryanin ja tämän vaimon Roma Ryanin kanssa. He nauhoittivat kaksi instrumentaalikappaletta, An Ghaoth Ón Ghrian ja Miss Clare Remembers. Kappaleet julkaistiin vuonna 1983 ilmestyneellä albumilla Touch Travel. Ensimmäisen kerran Eithne käytti nimeä Enya säveltäessään vuonna 1984 musiikkia elokuvaan The Frog Prince. Seuraavan kerran Enya esiintyi vuonna 1987 Sinéad O’Connorin ensialbumilla The Lion and the Cobra, jolla hän lausui iiriksipsalmit 91:11–13 kappaleessa "Never Get Old".lähde?
Enya valittiin esittämään kelttiläistä musiikkiaBBC:n dokumentissa The Celts vuonna 1986. Samat kappaleet julkaistiin Enyan debyyttialbumilla Enya vuonna 1987, mutta ne saivat vain vähäistä huomiota.lähde?
Enyan läpimurto tapahtui albumilla Watermark (1988), joka sisälsi kappaleen "Orinoco Flow" (tunnettu myös nimellä "Sail Away"). Kappale sijoittui Britannian listojen kärkeen ja albumia myytiin yli kahdeksan miljoonaa kappaletta.lähde?
Kolme vuotta myöhemmin Enya teki toisen menestysalbuminsa, Shepherd Moons, jota myytiin yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Albumi toi Enyalle Grammy-palkinnon. Watermarkin kappaleita "On Your Shore" ja "Exile" ja The Celts -dokumentin "Epona"-kappaletta käytettiin runsaasti elokuvassa L.A. Story. Kappaletta "Ebudae" käytettiin myös Robin Williamsin tähdittämän elokuvan Toys soundtrackilla. Eniten huomiota sai kuitenkin kappaleen "Book of Days" käyttö elokuvassa Kaukainen maa. Vaikka Enya voitti "parhaan New Age -albumin" Grammy-palkinnon Shepherd Moons -albumillaan, hän ei itse luokittele musiikkiaan New Age -musiikiksi.[2]
Neljä vuotta myöhemmin, 1995, hän voitti jälleen parhaan New Age -albumin Grammyn The Memory of Trees -albumillaan. Albumin kansitaidetta innoitti Maxfield Parrishin maalaus The Young King of the Black Isles. Vuonna 1997 Enya julkaisi ensimmäisen kokoelmalevynsä, Paint the Sky with Stars: The Best of Enya. Albumi sisälsi kaksi uutta kappaletta. Viiden vuoden tauon jälkeen vuonna 2000 uhän julkaisi seita Grammyjä saaneen albuminsa A Day Without Rain.lähde?
2000-luvun alussa Enya piti taas albumien julkaisussa pitkän tauon. Yli neljän vuoden odotuksen jälkeen Enyan ihailijat saivat kuitenkin kuulla japaninkielisen kappaleen "Sumiregusa" syyskuussa 2004. Kappaletta käytettiin JapanissaPanasonicin mainoskampanjassa.lähde?
Marraskuussa 2005 Enya julkaisi seitsemännen studioalbuminsa, Amarantinen. Albumilta on julkaistu Euroopassa kaksi singleä: "Amarantine" ja "It's in the Rain". Lisäksi Japanissa julkaistiin promo "If I Could Be Where You Are" ja Yhdysvalloissa remix kappaleesta "Someone Said Goodbye". Amarantine-levystä julkaistiin joulupainos syksyllä 2006, jolloin Enya myös kertoi työstävänsä uutta, kokonaista joulualbumia, jonka oli tarkoitus ilmestyä syksyllä 2007. Joulualbumi And Winter Came... ilmestyi kuitenkin vasta 10. marraskuuta 2008. Albumilta on julkaistu kaksi singleä: "Trains and Winter Rains" ja "White is in the Winter Night".
Lokakuussa 2015 Enya ilmoitti julkaisevansa yhdeksännen studioalbuminsa 20. marraskuuta. Albumi kantaa nimeä Dark Sky Island.[3] Albumin ensimmäinen single "Echoes In Rain" julkaistiin 8. lokakuuta 2015. Ensimmäinen single on Enyan mukaan kumppanikappale "Orinoco Flow" -hitille.[4][5] Toinen single "So I Could Find My Way" julkaistiin 2. marraskuuta 2015.[6] Enya kertoi BBC:lle matkustelujensa inspiroineen tuoretta albumia. Hänen mukaansa matkojen teosta ja matkustelusta tuli lopulta albumin keskeisimmät teemat.[7]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Enyan esikoisalbumin Enya kappale "Boadicea" sai myöhemmin huomiota The Fugeesin samplatessa sitä kappaleessaan "Ready or Not". Enya antoi kuitenkin vastahakoisesti luvan käyttää samplea.
Vuonna 1997 Enyalle tarjottiin mahdollisuutta säveltää tunnusmusiikki Titanic-elokuvaan, mutta hän kieltäytyi. Tunnuskappaleen "My Heart Will Go On" lauloi myöhemmin Céline Dion saaden suurta suosiota.
A Day Without Rain -albumin kappaletta "Only Time" käytettiin radiokanavilla selostuksen taustalla kerrottaessa syyskuun WTC-iskuista vuonna 2001. Laulaja itse kuitenkin paheksui kappaleen käyttöä muistotarkoituksessa, erityisesti kun kappaleesta alkoi levitä internetissä remix-versioita. Hän julkaisi erikoisversion kappaleesta keräämään avustuksia terrori-iskun uhreille. Useat Enyan ihailijat ovat suuttuneet Enyan musiikin yhdistämisestä syyskuun 11. päivän terroritekoihin, kuten myös kappaleen "May It Be" käyttämisestä CNN:nLarry King Live -ohjelmassa Afganistanin sodan yhteydessä vuonna 2002.
"Boadicea"-kappaleen samplea on käyttänyt luvan kanssa myös Mario Winans vuonna 2004 kappaleessaan "I Don't Wanna Know". Kappaleesta tuli Enyan korkein saavutus Billboard Hot 100 -listalla: se pääsi parhaimmillaan listakakkoseksi.
Enya suojelee yksityisyyttään tarkasti ja pyrkii pitämään yksityiselämänsä erossa muusikonurastaan. Hän on pysynyt naimattomana eikä hänellä ole lapsia. Hän asuu Killineyn kylässä Dublinin eteläpuolella pienessä linnassa.[8] Enya osti linnan vuonna 1997 ja uudelleennimesi sen Manderley Castleksi Daphne du MaurierinRebekka-romaanissa esiintyvän kuvitteellisen rakennuksen mukaan.[9] Vuonna 2016 julkaistun lehtitiedon mukaan hänen omaisuutensa on noin 120 miljoonaa euroa.[10]
↑Gritten, David: Enya Dreams (This helps undercut the arguments of those who would file Enya under new age. "I think we've shaken that off," Nicky Ryan says. "Initially it was fine, but it's really not new age. Enya plays a whole lot of instruments, not just keyboards. Her melodies are strong and she sings a lot. So I can't see a comparison.") Los Angeles Times. 7.1.1996. Los Angeles. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
,_2022_portrait.jpg)
