Ensio Rislakki

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ensio Rislakki (vas.) ja toimittaja Leo Tujunen (oik.) arpomassa lukija­kilpailun voittajaa vuonna 1958.

Henrik Ensio Ezechiel Rislakki (vuoteen 1934 Svanberg; 14. helmikuuta 1896 Hausjärvi – 30. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti pakinoita, näytelmiä ja matkakirjoja.[1] Rislakki käytti pakinoitsijana nimimerkkiä Valentin ja kirjailijana salanimeä Heikki Vaanila.

Henkilöhistoria

Rislakki syntyi pastori Hjalmar Svanbergin perheeseen; hänen äitinsä oli Alina Hildéen ja puolisonsa vuodesta 1923 Anna Sofia Pehrsson. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1916 hän opiskeli Leipzigissa 1920-1921. Rislakki työskenteli toimittajana muun muassa Uudessa Suomessa 1922–1927, Suomen Kuvalehdessä 1927–1932 sekä muissa Yhtyneiden Kuvalehtien lehdissä ja erilaisissa kustannustehtävissä 1934–1944. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi Suomen Kuvalehden päätoimittajana 1952–1960. 1930-luvulla hän toimi Elokuva-Aitan päätoimittajana, oli perustamassa Seuraa sekä työskenteli sen päätoimittajana.[2] Rislakki palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1952. Myös Rislakin poika, teollinen muotoilija Eero Rislakki palkittiin Pro Finlandialla. [3] Toimittaja Eeropekka Rislakki on Ensio Rislakin pojanpoika.

Kirjailijanura

Rislakki julkaisi vuodesta 1927 alkaen pakina- ja parodiakokoelmia nimimerkillä Valentin. Valentinin tyyli oli Suomessa ennennäkemätöntä: hän parodioi ja ironisoi kirjallisuuden lajityyppejä kuten muistelmia, rakkauskertomuksia tai historiallisia romaaneja. Nämä sanalliseen leikittelyyn ja satiirisointiin perustuvat parodiat eroavat suuresti hänen pakinoistaan, jotka ovat vakavampia ja jopa synkkämielisiä. Rislakki toimitti laajasta pakinatuotannostaan muun muassa valikoimat Pätkittäin (1939) 55 parasta (1945) ja Ah tuskaa – toiset 55 parasta (1953). [4]

Rislakki oli ahkera matkailija ja kertoi matkustuskokemuksistaan eri puolilla maailmaa useissa matkakirjoissa. Mazamorra (1948) kertoo Etelä-Amerikasta, Tau-wow (1950) Kanadasta ja Tuolla puolen Limpopon (1952) Etelä-Afrikasta. Rislakin kirjat, kuten matkakirjat yleensäkin, olivat suosittuja sodan jälkeisenä aikana, jolloin tavallisilla suomalaisilla ei ollut mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille.[5] Rislakki aloitti matkakirjailijana parodialla Sankarimatkailija (1930), jossa maailmanympärimatkailijan kertomus on moneen kertaan kuvitettu yhdellä epäselvällä valokuvalla, joka on Rislakin otos Helsingin Eteläsatamasta. Välillä sen nimenä on Intianmeri ilta-auringon valossa, välillä Atlantin valtameri aamuauringon valossa. [4]

Rislakki on tunnettu myös näytelmäkirjailijana ja elokuvakäsikirjoittajana. Hänen suosittuihin huvinäytelmiinsä kuuluvat muun muassa Tapahtui kaukana (1937) Ruma Elsa (1949), Kunnioittaen (1952) ja Musta Saara (1957). Kolme edellä mainittua näytelmää on myös filmattu Edvin Laineen toimiessa ohjaajana. Nimimerkillä Valentin Rislakki kirjoitti myös alkuperäiskäsikirjoituksia Suomen Filmiteollisuudelle. Yhdessä Ilmari Turjan kanssa hän laati käsikirjoituksen suosittuun komediaelokuvaan Lapatossu (1937). Elokuvan jatko-osat Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa (1939) sekä Tavaratalo Lapatossu ja Vinski Rislakki kirjoitti itse. Yhdessä Erkki Karun kanssa hän käsikirjoitti Glory Leppäsen ohjaaman elokuvan Onnenpotku (1936). Se oli ensimmäinen suomalaisen naisohjaajan tekemä elokuva.

Teoksia

Kirjoja

Rislakki oli tuottelias kirjailija, ja hän julkaisi useita teoksia lähes vuosittain:[2][4]

  • Aikaihmisten kuvakirja, 1927
  • Uninen, mutta onnellinen: Novelliparodioja, Gummerus 1928
  • Fiikuksen varjossa, 1928
  • Miranoco, 1928
  • Musta kilpa-auto, 1928
  • Herra Mac Kee matkustaa Suomessa, 1929
  • Myöhästynyt valtamerilaiva, 1929
  • Sankarimatkailija, Otava 1930
  • Tie taivaan portille: hiljaisten hetkien tarina. Otava 1931 (salanimellä Henrik Vaanila)
  • Tutu, esitetty 1931
  • Annoksittain: Pakinoita, Otava 1932
  • Lapin kullanetsijät, 1932
  • Melkein vakavaa, 1933
  • Langarcian kadonnut prinssi, 1933
  • Ei pidä ajatella: Haaveellisen maisterin päiväkirja, Otava 1934
  • Amerikkalaisen kadonneet jalokivet, 1935
  • Pikajuna II, 45, 1937
  • Tapahtui kaukana, 1937
  • Tuskat ja tunteet: Nuoren tuomarin tunnustuksia, Otava 1938
  • Pätkittäin: Pakinoita, Otava 1939
  • Lapatossun juttuja, Otava 1940
  • Syntynyt terve tyttö, esitetty 1940, ilmestyi 1941
  • Tipottain: Pakinoita, Otava 1941
  • Jokamiehen kalastus, 1941
  • Uusia Lapatossun juttuja, Otava 1942
  • Hyppelevät sormet: Pakinoita, Otava 1943
  • Kuuden elämän saari, 1944
  • 55 parasta: Valikoima kertomuksia, pakinoita ja parodioita, Otava 1945
  • Rakas Wenander, 1946
  • Ah tuskaa: Toiset 55 kertomusta, pakinaa ja parodiaa, Otava 1953
  • Pappilan häijy poika, Otava 1961
  • Valentinin pakinoita: 100 valittua, Otava 1965

Elokuvakäsikirjoituksia

Nimellä Ensio Rislakki
  • Sotainvaliidit ja heidän huoltonsa 2, 1943
  • Sotainvaliidit ja heidän huoltonsa, 1942
  • Asessorin naishuolet, 1937
  • Kalevalan mailta, 1935
Nimellä Valentin
  • Tavaratalo Lapatossu & Vinski, 1940
  • Lapatossu ja Vinski Olympia-kuumeessa, 1939
  • Lapatossu, 1937
  • Onnenpotku, 1936

Lähteet

  1. ↑ Leino-Kaukiainen, Pirkko: ”Rislakki, Ensio (1896–1977)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 310–312. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b Pekkanen, Toivo – Rauanheimo Reino (toim.): ”Ensio Rislakki (Valentin)”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 208–214. Porvoo: WSOY, 1947.
  3. ↑ Facta 2001, osa 13, p. 728.
  4. ↑ a b c Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 146–148. Helsinki: Avain, 2013. ISBN 978-951-692-979-1
  5. ↑ Esittely: Ensio Rislakki. Naytelmat.fi.

Aiheesta muualla

 

Edeltäjä:
Ilmari Turja 		Suomen Kuvalehden päätoimittaja
1952–1960 		Seuraaja:
Leo Tujunen