Ensi-ilta (engl. Opening Night) on John Cassavetesin ohjaama ja käsikirjoittama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1977. Sen pääosissa ovat Gena Rowlands, Ben Gazzara, Joan Blondell, Paul Stewart, Zohra Lampert ja Cassavetes itse. Ensi-illan tuotti Al Ruban, ja Faces Distribution oli elokuvan tuotanto- ja levittäjäyhtiönä.[1] Elokuva on avioparin Cassavetes ja Rowlands kahdeksas yhteinen elokuva.
Juoni
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Nuori nainen kuolee onnettomuudessa yritettyään mennä tapaamaan suosikkinäyttelijäänsä Myrtle Gordonia tämän näytelmän esityksen jälkeen. Myrtle alkaa tuntea syyllisyyttä ihailijansa kuolemasta, mikä syöksee hänet emotionaaliseen kriisiin. Henkinen taakka syö Myrtleä, jonka näyttelijäntyö alkaa kärsiä.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Näyttelijät
Julkaisu
Kuten edellisienkin elokuviensa kanssa, Cassavetes joutui taistelemaan saadakseen Ensi-illan Yhdysvaltain teatterilevitykseen. Ensi-ilta sai Yhdysvaltain ensi-iltansa Kalifornian Los Angelesin Fox Wilshire Theaterissa 22. joulukuuta 1977.[2] Kun elokuvan esittäminen Los Angelesissa lopetettiin helmikuussa, elokuvaa esitettiin maaliskuussa 1978 New Yorkissa. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 26. tammikuuta vuonna 1979.[1] Ensi-ilta osoittautui kaikesta huolimatta kaupalliseksi flopiksi. Kaksi vuotta Cassavetesin kuoleman jälkeen 1991 Ensi-iltaa esitettiin uudelleen Yhdysvalloissa, ja elokuva oli kilpailijaehdokkaana Cannesin elokuvajuhliin vuonna 1992.[3][4] Ensi-ilta on kiertänyt lisäksi monia elokuvajuhlia ilmestymisensä jälkeen.[4]
Vastaanotto
Yhdysvaltalaiset elokuvakriitikot lyttäsivät Ensi-illan sen ilmestyessä. Kun elokuva sai ensi-iltansa New Yorkissa, elokuvaa ei huomioitu ollenkaan sanoma- tai aikakauslehdissä. Ensi-ilta sai paremman vastaanoton Euroopassa. Vaikka elokuva saikin heikon vastaanoton, se sai muun muassa kaksi Golden Globe -ehdokkuutta.[5] Ensi-ilta kilpaili helmikuussa 1978 Berliinin elokuvajuhlilla, jossa elokuva voitti Otto Dibelius -elokuvapalkinnon ja parhaan naisnäyttelijän Hopeisen karhun.[5] Berliinin elokuvajuhlilla Cassavetes oli ehdolla Kultaisen karhun saajaksi. Elokuvan maine on parantunut paljon ilmestymisensä jälkeen. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan nykyajan elokuvakriitikoiden arvosteluista 95 prosenttia on myönteistä perustuen 22:een arvosteluun.[2] Cassavetes sanoi televisiohaastattelussa vuonna 1978, että piti Ensi-iltaa parhaimpana elokuvanaan. Ensi-ilta julkaistiin ensi kerran DVD:nä Yhdysvaltain markkinoille vuonna 1998.[2][5]
Suomessa Ensi-ilta saatiin teattereihin vasta 1979, jolloin se nousi kymmenenneksi elokuvakerholehti Projektion järjestämässä kriitikkoäänestyksessä vuoden parhaista ensi-iltaelokuvista.[6]
Palkinnot ja ehdokkuudet
Lähteet
- ↑ a b Opening Night (1977) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 8.11.2014. (suomeksi)
- ↑ a b c OPENING NIGHT (1977) rottentomatoes.com. Rotten Tomatoes. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ OPENING NIGHT festival-cannes.com. Festival-cannes.com. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ a b OPENING NIGHT (1977) tcm.com. TCM.com. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Opening Night (1977) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Vuoden 1979 parhaiden kriitikkoäänestys, Projektio 1/1980, Suomen elokuvakerhojen liitto ry, s. 27.
Aiheesta muualla