English Electric Lightning (myöhemmin BAC Lightning, suomeksi: Salama) oli brittiläinenkylmän sodan aikainen yliäänisuihkuhävittäjä. Se on ainoa täysin brittivalmisteinen yli 2 machia saavuttanut (huippunopeus 2.27 Machia) hävittäjä. Lisäksi tämä hävittäjäkone kykeni hyvin suureen, yli 18 km lakikorkeuteen.[1]
Lightning oli tulosta English Electric P.1A -koekoneesta, joka lensi elokuussa 1954. Konetta muunnettiin siten, että siitä tuli käyttökelpoinen jokasään hävittäjä. Kolmesta P.1B-prototyypistä ensimmäinen lensi huhtikuussa 1957. Marraskuussa 1958 se sai nimen Lightning ja ylitti 2,0 machia. Koska kone oli täysin uudenlainen, sitä rakennettiin aluksi 20 esituotantokonetta. Tästä huolimatta alkuvaiheiden ongelmat olivat suuria ja oppimiskäyrä jyrkkä.
Ensimmäinen Lightning F.1 lensi lokakuussa 1959 ja toimitukset alkoivat seuraavana kesänä. Kone oli varustettu tehokkaalla tutkalla ja kahdella infrapunahakuisellaFirestreak-ohjuksella. Mallissa F.1A oli UHF-radio ja lentotankkausmahdollisuus. Parannettu F.2 esiteltiin 1961 ja uusin Rolls-Royce Avon 301R -moottorein ja Red Top -ohjuksin varustettu F.3 1964. F.3A, josta tuli myöhemmin F.6, lähes kaksinkertaisti koneen polttoainemäärän ja toimintasäteen. Ohjuksien ohella, oli koneessa kaksi kiinteästi asennettua ja eteenpäin ampuvaa 30 mm ADEN -tykkiä.[1]
Royal Air Force käytti konetta vuoteen 1988. Muihin käyttäjiin kuuluivat kuninkaallinen Saudien ilmavoimat ja Kuwaitin ilmavoimat.
Lightning oli erittäin suorituskykyinen kone, ja mm. nousunopeudessa teki lukuisia ennätyksiä sekä voitti huomattavasti seuraajansa Panavia Tornadon, joka oli paljon raskaampi. Lightningin polttoainesäiliöt olivat hyvin pienet ja siten toimintasäde lyhyt, eikä koneessa ollut tilaa kehittyneelle elektroniikalle.
Lauri Pekurille tarjoutui mahdollisuus lentää koneella Farnborough'n ilmailunäyttelyn yhteydessä syyskuussa 1966. Hän piti konetta erinomaisena lentää aliääninopeudella, mutta yliääninopeudessa kiihtyvyys oli heikko. Nousuaika 16 000 metrin lakikorkeuteen oli hyvä. Lyhyen toimintamatkan vuoksi Pekuri piti konetta kohdetorjuntahävittäjänä. Liikehdinnässä kone menetti nopeutensa nopeasti. Yleisesti kone oli suoritusarvoiltaan Pekurin mielestä huonompi kuin MiG-21, mutta asetekniikaltaan parempi.[2]
Lähteet
Pekuri, Lauri: Hävittäjälentäjä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31907-4
Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa. Ilmatorjuntasäätiö/Gummerus, 2003. ISBN 951-95594-4-2 (s. 123)
