Emil Arvid Öist (10. tammikuuta 1895 Vaasa – 30. heinäkuuta 1966) oli suomalainen jääkärivääpeli ja suojeluskuntaupseeri.^[1][2]

Hänen vanhempansa olivat puuseppä Johan Öist ja Sofia Maria Rönnholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Tyra Alice Påttin kanssa.^[1][2]

Öist kävi kansakoulun ja Vaasan kauppakoulua vuosina 1915–1916.^[1][2]

Öist työskenteli liikeapulaisena Vaasassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 27. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Aa-joelta hänet lähetettiin Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan 2. elokuuta 1917. Takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon hän palasi helmikuussa 1918 juuri ennen pataljoonan kotiuttamista.^[1][2]

Öist saapui takaisin Suomeen 24. maaliskuuta 1918 höyrylaiva S/S Arcturuksen toisella matkalla Vaasaan. Perille päästyään hänet ylennettiin jefreitteriksi ja komennettiin joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, missä joukossa hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.^[1][2]

Öist siirrettiin sisällissodan jälkeen 5. syyskuuta 1918 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een, jonka tunnettiin myöhemmin nimellä Porin rykmentti. Hän toimi rykmentissä vääpelinä 2. konekiväärikomppaniassa. myöhemmin hänet siirrettiin Turun kaupungin komendanttivirastoon ja oli 15. tammikuuta - 30. kesäkuuta 1919 välisen ajan kouluttajana Vaasan suojeluskunnassa. Armeijasta hän erosi sotapalveluksesta 1. lokakuuta 1920 ja sai sen jälkeen töitä prokuristina ja osastopäällikkönä C. J. Hartmanin liikkeestä Vaasasta. Siviilitöidensä ohella hän toimi myös Suojeluskuntajärjestössä vuosina 1920–1924 ollen päällikkönä Vaasan suojeluskunnan 3. komppaniassa ja myöhemmin Vaasan suojeluskuntapiirin IV alueella.^[1][2]

Öist osallistui talvisotaan Vaasan suojeluskuntapiirin II alueen päällikkönä ja jatkosodan puhjettua hän sai johdettavakseen Vaasan suojeluskuntapiiri. Sotien jälkeen hän palasi C. J. Hartmanin palvelukseen.^[2]

Öist toimi Vaasan kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1931, 1933–1935 ja istui myöhemmin Vaasan kaupunginvaltuustossa Svenska Finlands Folktingin jäsenenä. - Hänet haudattiin Vaasaan.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Jefreitteri 24. helmikuuta 1918 Aliupseeri huhtikuussa 1918 Varavääpeli 15. toukokuuta 1918 Vääpeli 18. kesäkuuta 1918 Suojeluskuntaupseeri 1939		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaudenmitali 1. lk. Suojeluskuntajärjestön rautainen ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Keskuskauppakamarin kultainen ansiomerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.