Elsa Andrea Elisabeth Björkman-Goldschmidt (16. huhtikuuta 1888 Linköping – 6. huhtikuuta 1982 Tukholma) oli ruotsalainen opettaja, kuvataiteilija ja kirjailija, joka työskenteli vapaaehtoisena sairaanhoitajana Punaisen Ristin palveluksessa ensimmäisen maailmansodan aikaisilla ja vallankumouksen jälkeisillä vankileireillä Venäjällä ja kirjoitti kokemuksistaan muistelmia. Hän laati myös elämäkerran lapsuudenystävästään Elsa Brändströmistä. Vuosina 1950–1978 hän oli Samfundet De Nion jäsen. Björkman-Goldschmidt oli myös mukana Fogelstadin ryhmän toiminnassa luennoitsijana.[1][2]
Björkman-Goldschmidt tapasi tulevan miehensä Waldemar Goldschmidtin moskovalaisessa sairaalassa, jossa tämä toimi kirurgina. Pari asui vuosina 1919–1938 Wienissä, missä Björkman-Goldschmidt jatkoi vapaaehtoistyötään paikallisen Punaisen Ristin palveluksessa ja työskenteli myös toimittajana. Hänen pakinoitaan julkaistiin Dagens Nyheterissä salanimellä Mélange. Vuonna 1938 pariskunta pakeni natseja Tukholmaan – molemmilla oli juutalaista taustaa. Toisen maailmansodan aikana Björkman-Goldschmidt oli mukana Suomea avustavassa toiminnassa ja auttoi Ruotsiin saapuvia pakolaisia. Sodan jälkeen hän palasi Wieniin, jossa hän toimi Pelastakaa Lapset -järjestön palveluksessa.[2]
Björkman-Goldschmidt kuoli vuonna 1982 ja hänet on haudattu Norra begravningsplatseniin.[2]
Biografia
- Elsa Brändström (1932)
- Det var i Wien (1944)
- Donaurapsodi (1945)
- Elsa Brändströms liv och gärning i sammandrag (1945)
- Harriet Löwenhjelm (1947)
- Wien vaknar (1949)
- Jag begär efterlysning (1951)
- Fogelstad: berättelsen om en skola (1956, toim.)
- Följ med till Wien (1959)
- Jag minns det som igår (1962)
- Vad sedan hände (1964)
- Den värld jag mött (1967)
- Vägen till Villagatan (1976)
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
