Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Teksti ei ole tietosanakirjamaista vaan tarinankerrontaa.
Elli (Ellen Matilda) Saarikko, ent. Korhonen (8. maaliskuuta1898Suodenniemi – 18. tammikuuta1994) oli suomalainen linja-autonkuljettaja ja liikennöitsijä. Hän oli tiettävästi Suomen ensimmäinen nainen alallaan.
Saarikko oli jo nuoresta lähtien kuljettanut maataloustuotteita kotipitäjästään Suodenniemeltä Tampereelle. Ajokortti hänelle myönnettiin toukokuun 26. päivänä 1926. Mouhijärven nimismies Otto Wahlroos myönsi Ellille automobiilikuljettajan ajokortin, jolla sai ajaa henkilöauton lisäksi kuorma-autoa ja moottoripyörää. Saarikko oli suorittanut ajokokeen edellisenä päivänä Tyrväällä Lauri Aarnion toimiessa katsastusmiehenä.
Saarikon ensimmäinen auto oli Fordin matkailuauto. 18.5.1926 hän hankki Chevrolet Standard Touring-henkilöauton, jonka hinta oli 30 000 markkaa ja ryhtyi taksiautoilijaksi kotipitäjässään Suodenniemellä yhdessä Eero Ylisen kanssaselvennä. Toukokuun 13. päivä 1927 Saarikolle myönnettiin lupa henkilöiden kuljettamiseen.
Linja-autoajokorttia varten Saarikko suoritti tammi-huhtikuussa 1927 autokoulu- ja korjaamokurssin. Linja-autoajokortti hänelle myönnettiin huhtikuussa 1929.
Linja-auton kuljettajana ja kuljetusyrittäjänä
Elli Saarikon bussiyhtiön vuoden 1971 aikataulukirjan kansi.
Saarikko aloitti linja-auton kuljettajan tehtävät Alpo Korhosen autolla. Liikenneluvat siirrettiin Ellin nimiin 1934. Ennen sotia Saarikolla oli käytössä toukokuun 14. 1938 ostettu Volvo-merkkinen seka-auto, ns. talonpoikaisauto 9 + 1 hengelle ja Chevrolet-linja-autot, 18 paikkainen LT ja 25 hengen Dual.
Sodan jälkeen oli vaikea saada renkaita, joten Saarikko joutui ostamaan 174600 silloista markkaa maksavan Citroén kuorma-auton saadakseen vararenkaita. Sodan jälkeen kalustoa päästiin lisäämään ja koska linja-autokyytien kysyntä kasvoi, kasvoi myös E. Saarikonkin henkilöstömäärä, mutta edelleen Saarikko ajoi autojaan myös itse.
E. Saarikko liikennöi Tampere–Nokia–Siuro–Mouhijärvi–Suodenniemi–Lavia–Kankaanpää linjalla ja harjoitti myös paikallisliikennettä Kankaanpään, Lavian ja Suodenniemen alueilla. Kuusikymmentäluvulla yleistyi koululaisvuorot, tilausliikennettä E. Saarikko liikennöi paitsi Suomessa myös Ruotsiin ja Leningradiin.
Elli Saarikko myi yrityksensä Länsilinjat Oy:lle vuonna 1972. Hän oli tuolloin 74-vuotias. Myyntihetkellä kalustoon kuului yhdeksän autoa ja yrityksen palveluksessa oli 11 kuljettajaa.
Yksityiselämä
Elli Saarikko meni naimisiin työtoverinsa ja esimiehensä Alpo Korhosen kanssa vuonna 1928. Pariskunta muutti Suodenniemeltä Laviaan vuonna 1931 asettuen asumaan ensin autoasemalle ja pian Yli-Antilan talon sivurakennukseen. Perheessä mies ajoi taksia ja Elli Korhonen linja-autoa. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1944 miehen alkoholisoitumisen vuoksi. Elli Saarikko asui vielä joitakin vuosia tyttärineen Laviassa, kunnes muutti Tampereelle vuonna 1958.
Myös Saarikon sisar Anni Saarikko valitsi autoilijan uran ajamalla omaa taksiaan Laviassa. Elli Saarikon muutettua Tampereelle Anni Saarikko seurasi sisartaan ryhtyen linja-autonkuljettajaksi tämän yritykseen.
Saarikosta kerrottua
Kipinä ajokortin ja auton hankkimiseen hevospelin tilalle Saarikko sai kerran maataloustuotteiden vientimatkalla Tampereelle, kun hevonen pillastui Pispalan mäessä vastaantullutta Paunun linja-autoa. Pillastunutta hevosta rauhoittamaan rientänyt Epilän-vuoron kuljettaja Wäinö Paunu tokaisi Ellille: Kuule plikka, kyllä auto on sentään rauhallisempi.
Saarikon uran alkuvaiheessa autoissa ei vielä käytetty nastarenkaita eikä teitä aurattu, joten Saarikon Letukkakin nostettiin talviajaksi "pukille", vaikka ajoja kyllä olisi ollut. Kyseinen auto paloi 30.6.1927 Kankaanpäässä tankkauksen yhteydessä ohi kulkeneen tupakkamiehen huolimattomuuden vuoksi. Toimeliaana Saarikko osti uuden samanlaisen Chevroletin heinäkuun alussa, jolloin hänelle oli myönnetty lupa henkilöiden kuljettamiseen.
Elli Saarikon hauta Sastamalan Suodenniemellä.
Saarikon hakiessa linja-autokorttia tamperelaisen katsastusinsinöörin oletti, että Suomen laki kieltäisi naista ajamasta linja-autoa. Lakipykälät tarkistettiin Helsingistä asti ennen kortin luovuttamista.
Ensimmäisinä vuosina epäilys naisen ajotaitoihin oli kova etenkin miesten keskuudessa, jotkut miehet kuulemma jäivät mieluummin odottamaan V. Keto-Seppälän onnikkaa, kuin hyppäsivät naisen kyytiin. Teiden huonon kunnon ja liukkauden vuoksi myös matkustajat joutuivat joskus työntämään ja lapiohommiin, sekä hakemaan havuja metsästä, että matka saattoi jatkua. Noina vuosikymmeninä linja-autonkuljettaja oli reitin varrella asuvien palvelija, usein piti Ellinkin tuoda Tampereelta milloin mekkokangasta, kenkiä, lääkkeitä tai toimittaa virastoissa paperiasioita ihmisille.
Elli Saarikon sisar Anni Saarikko sai ammattimaisen autokortin 1937. Annin liikenneopetus oli ostoehtona uudelle Chevrolet Master Sp.Sedan autolle: vakiovarustein ja työkaluin, tummansininen väritys ja Goodyearin renkaat Kauppasumma Chevylle oli 45000,00 markkaa sekä Ellin omistama Chevrolet Touring, maksu käteinen autoa toimitettaessa, kaupantekopäivä 27.11.1934, myyjä Tampereen Autotuonti O/Y.
Lähteet
Liikennöitsijäluettelo 1987: Linja-autoliikenteen harjoittajat Suomessa. Suomen Linja‑autohistoriallinen Seura r.y.. 2. täydennetty painos 1987. Arkistoitu 8.5.2009.
Stenbäck, Irma: Pitkä matka piiasta pääjohtajaksi Historiikki uranuurtajanaisista osoittaa, että naiset tekevät edelleen kahta työtä - ja toista ilmaiseksi. Helsingin Sanomat. 8.3.2006. Arkistoitu 28.6.2013.
Tarinoita vuosien varrelta, Lauri Järvelinin kertomaa: Vossikoiden viimeiset ajat. Autoveteraanit.fi. Arkistoitu 12.2.2017.
