Ellen Corby

Ellen Corby
Ellen Corby ja Edgar Bergen.
Ellen Corby ja Edgar Bergen.
Henkilötiedot
Koko nimi Ellen Hansen
Syntynyt3. kesäkuuta 1911
Racine, Wisconsin, Yhdysvallat
Kuollut14. huhtikuuta 1999 (87 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1934–1997
Palkinnot

Golden Globe (1949, 1974),
Primetime Emmy (1973, 1975, 1976)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ellen Hansen Corby (3. kesäkuuta 1911 Racine, Wisconsin, Yhdysvallat – 14. huhtikuuta 1999 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän aloitti uransa kuvaussihteerinä ja vakiinnutti paikkansa elokuvanäyttelijänä 1940-luvulla. Hän voitti parhaan naissivuosan Golden Globen elokuvasta Muistojeni äiti. Corby näytteli myös useissa televisiosarjoissa, joista keskeisimpänä on rooli sarjassa Waltonin perhe, jossa hän näytteli 1972–1977. Hän voitti roolistaan kolme Emmyä ja kaksi Golden Globea.

Nuoruus ja uran alku

Ellen Hansen syntyi vuonna 1911 Racinessa Wisconsinissa ja kasvoi Philadelphiassa. Hänen vanhempansa olivat tanskalaisia maahanmuuttajia.[1]

Corby aloitti vuonna 1934 elokuva-alalla kuvaussihteerinä.[2] Hän oli käsikirjoittamassa lännenelokuvaa Twilight on the Trail ja vuonna 1945 vakuutti RKO Picturesin johtohenkilöt päästämään hänet myös näyttelemään. Corbyn ensimmäinen elokuva näyttelijänä oli Jälki häviää tyhjään (1946).[3]

Vakiintunut paikka elokuvissa

Corby ansaitsi 1940-luvulla paikan luotettavana luonnenäyttelijänä, joka näytteli usein touhukasta vanhaapiikaa tai henkilöä, joka tunkee nokkansa joka paikkaan.[3] Elokuvassa Muistojeni äiti Corby näytteli tunteikkaasti vaatimatonta Katrin-tätiä, joka rakastuu paikalliseen hautausurakoitsijaan. Hän oli roolistaan ehdokkaana parhaan naissivuosan Oscar-palkintoon[2] ja voitti sivuosan Golden Globen.[4]

Muistojeni äiti -elokuvan jälkeen Corbyn rooleja olivat muun muassa kätilö Vincente Minnellin Rouva Bovaryssä ja vanki Rautahäkissä. Hän näytteli myös jännityselokuvissa Punainen jälki (1957) ja Vertigo – punainen kyynel (1958).[2]

Televisioura

Ellen Corby ja Richard Thomas Waltonin perheessä.

Lähes sadan elokuvan lisäksi Corby näytteli televisiossa. Hänellä oli vuosina 1957–1959 toistuva rooli lännensarjassa Trackdown. Hänen filmografiaansa kuuluu myös muita lännensarjoja, kuten Virginialainen, The Rifleman ja Wagon Train.[3] Corbyn ensimmäinen säännöllinen televisiorooli oli komediasarjassa Please Don’t Eat the Daisies, jota esitettiin 1965–1967.[2]

Corbyn uran suosituin rooli oli televisiosarjassa Waltonin perhe, jonka ensiesitys oli vuonna 1972. Se sijoittui Virginian maaseudulle ja oli todella suosittu Yhdysvaltain maaseudulla ja ulkomailla. Corby esitti sarjassa Waltonin perheen isoäitiä.[2] Hän oli roolistaan kuusi kertaa ehdolla parhaan naissivuosan Emmy-palkintoon ja voitti sen kolmesti (1973, 1975, 1976).[5] Parhaan televisiotuotannon naissivuosan Golden Globen hän sai vuonna 1974 ja oli yhteensä ehdolla sarjasta neljästi Golden Globeen.[4]

Corby joutui jäämään sarjasta sivuun vuonna 1977 saatuaan infarktin. Hänen hahmonsa sairastui myös sarjassa, ja Waltonin isoäiti kirjoitettiin näin ulos sarjasta. Corby pystyi palaamaan vielä tuotantokauden viimeiseen jaksoon, mutta se oli hänen viimeinen kertansa vuonna 1981 päättyneessä sarjassa.[2] Hän näytteli kuitenkin vielä useissa sarjan pohjalta tehdyissä televisioelokuvissa. Hänen viimeinen roolinsa oli elokuvassa Waltonin perheen pääsiäinen (1997).[3]

Lähteet

  1. ↑ Doucet, Katie: Ellen Corby Happenings Magazine. 15.4.2016. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Vallance, Tom: Obituary: Ellen Corby The Independent. 19.4.1999. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Actress Ellen Corby Dies at 87 The Washington Post. 18.4.1999. WP Company LLC. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b Ellen Corby Hollywood Foreign Press Association. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  5. ↑ Ellen Corby Academy of Television Arts & Sciences. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla