Ravintola Elite on Helsingin Töölössä osoitteessa Eteläinen Hesperiankatu 22 sijaitseva ravintola.^[1] Se perustettiin vuonna 1932. Ravintolaa johti Ernst Mattas. Vuonna 1938 ravintola muutti nykyiselle paikalleen, uuteen Reitzin taloon, jonka katutasoon ravintolalle suunniteltiin oma huoneisto. Ernst Mattasin työtä jatkoi hänen poikansa Willy vaimonsa Margarethan kanssa aina vuoteen 1985 asti, jolloin ravintola siirtyi Alkon tytäryhtiölle Kantaravintolat Oy:lle^[2] ja sitten saman omistajan Arctialle vuoteen 1997 saakka, jolloin sen osti Royal Ravintolat yhdessä monien muiden Arctia-ravintoloiden kanssa.^[3]

Elitestä muodostui alusta alkaen suosittu taiteilijaravintola. Asiakkaisiin kuuluivat muun muassa kirjailijat Satu ja Mika Waltari, näyttelijät Tauno Palo, Kirsti Ortola, Sakari Halonen, Uuno Laakso ja Aku Korhonen, kuvataiteilijat Aimo Kanerva ja Unto Koistinen, kulttuurin ja politiikan kirjaaja Matti Kurjensaari sekä musiikkimiehet Aarre Merikannosta Selim Palmgreniin. Taiteilijakoti Lallukan sijainti lähistöllä vaikutti ratkaisevasti Eliten rooliin taiteilijaravintolana. Ravintola oli Tauno Palon suosikkiravintoloita. Elitessä on vielä nykyisinkin tarjolla hänen nimensä mukaan nimetty sipulipihvi. Palon kantapöytä on merkitty seinälaatalla.

Ravintolan suunnitteli Stockmannin arkkitehtitoimisto vuonna 1938. Studio Pekka Perjo entisöi ravintolan vuonna 1986. Eliten kuvaan kuuluvat perinteinen, suurelta osin entisellään säilytetty miljöö valkoisin pöytäliinoin sekä Mattasin suvun yksityiskokoelmiin kuuluneet maalaukset, joita on yhteensä 26 kappaletta ja joista ainakin seuraavat teokset ovat Lallukan kuvataiteilijoiden maalaamia: V. Hervon Stilleben (1954), P. Lindforsin Lappi (1940), T. Mäntysen Miehiä (1982), Joen rannalla (1986), Kulmakapakka (1986) ja M. Visannin Lemminkäinen ja Aino (1955), Lemminkäinen saapuu saaren neitojen luo (1955) ja Neitsyt Maria (1954).^[4]

Aarni Krohn kuvaili muistelmateoksessaan Eliteä seuraavasti:

»Elite vähän väistelee luonnehdintoja. Se ei ole täsmällisesti määriteltävissä. Taiteilijakapakka – kyllä, jo läheisen Lallukankin vuoksi, mutta ei pelkästään. Paljolti korttelikapakka, mutta ei vain sitä. Töölöläisten oma keidas, miksei. Seudun virkamiesten pysähdys- ja keskustelukrouvi, varmasti.»
(Aarni Krohn ^[5])

• Ravintola Eliten sivusto